Kirjoittelu jäänyt aika vähiin. En oikein tiedä miksi. Viimeinen kuukausi on ollut hivenen sekava kaikkine hyvine ja huonoine uutisineen. Fyysisesti tämä pimeys pistää väsyttämään, mutta vastaavasti T:n kanssa on mennyt hyvin. Ollaan puhuttu paljon ja hän on ehkä muuttamassa Suomeen jatkamaan opintojaan. Silti säikähdin hieman tuota ajatusta. Olen muutaman vuoden aikana parkkiintunut niin pahasti sinkuksi, että ajatus jonkun kanssa yhdessä elämisestä kuulostaa hivenen absurdilta. Toisaalta se on kyllä sitä mitä haluan. Otappa siitäkin selvää?

Duunissa alkoivat yt-neuvottelut, mutta luulen selviäväni säikähdyksellä. Ei lopputili mikään maailmanloppu olisi, mutta se osuisi siinä mielessä huonoon kohtaan. Nykyisessä taloudellisessa tilanteessa kun moni firma jarruttelee rekrytointeja.

Pitäisi yrittää kirjoitella useammin, koska tällä on aivan selvä terapeuttinen vaikutus.