Lupasin tänne kirjoitella, mutta sanotaanko näin että prioriteetit ovat nyt jossain ihan muussa :) Ihan mielenkiintoinen kuukausi on ollut, parin päivän päästä olisi tarkoitus palata Suomeen. “Anopin” ensitapaaminen on aina jännittävää, varsinkin silloin kun kumpikaan ei puhu samaa kieltä ja olen asustellut täällä vieraana melkein kaksi viikkoa. Ihan hyvin on kuitenkin mennyt. Olen jotain suomalaisia perusmättöjä koittanut välillä kokkailla vastapalveluksena ja ihan hyvin ne ovat tehneet kauppaansa pienen ihmettelyn jälkeen. Kielimuuri hankaloittaa hieman asioita, mutta huitomalla asiat on saatu hoidettua.
Parisuhdekin on kukoistanut, mutta onhan se aika varmaa että 24/7 yhdessäolo kiristää pinnaa aina välillä. Mutta niistäkin on selvitty. Tulevaisuudenkuvioista ollaan myös keskusteltu ja päästy konseksukseen. Tuntuu jotenkin oudolta että kahden päivän päästä on edessä taas paluu kotoisaan arkeen. Mutta ei hätää, Pariisi kutsuu tuota pikaa.
