Sinkkumiehen maailma

Ensimmäinen viikko takana Suomessa. Olo on aivan erilainen kuin lähtiessä. Ikävä on tottakai. Toisaalta en stressaa niin paljoa asioista ja olen muutenkin paremmalla tuulella. Väsymys hieman painaa vielä, koska kaksi viimeistä päivää tuli vedettyä aika vähillä yöunilla. Kaipa sitä pikkuhiljaa tottuu taas tylsään arkeen. Onneksi jälleennäkeminen on suhteellisen pian. Ah, Pariisi.

Menin antamaan periksi ja rekisteröidyin Facebookkiin. Vaikka hoidankin paljon sosiaalisia suhteita netin välityksellä, silti jotenkin karsastin ajatusta. Vanhoja tuttavuuksia olen viimeiset pari päivää lisäillyt. Talvi on kuitenkin tulossa ja jotain aktiviteetteja pitäisi keksiä.

Lupasin tänne kirjoitella, mutta sanotaanko näin että prioriteetit ovat nyt jossain ihan muussa :) Ihan mielenkiintoinen kuukausi on ollut, parin päivän päästä olisi tarkoitus palata Suomeen. “Anopin” ensitapaaminen on aina jännittävää, varsinkin silloin kun kumpikaan ei puhu samaa kieltä ja olen asustellut täällä vieraana melkein kaksi viikkoa. Ihan hyvin on kuitenkin mennyt. Olen jotain suomalaisia perusmättöjä koittanut välillä kokkailla vastapalveluksena ja ihan hyvin ne ovat tehneet kauppaansa pienen ihmettelyn jälkeen. Kielimuuri hankaloittaa hieman asioita, mutta huitomalla asiat on saatu hoidettua.

Parisuhdekin on kukoistanut, mutta onhan se aika varmaa että 24/7 yhdessäolo kiristää pinnaa aina välillä. Mutta niistäkin on selvitty. Tulevaisuudenkuvioista ollaan myös keskusteltu ja päästy konseksukseen. Tuntuu jotenkin oudolta että kahden päivän päästä on edessä taas paluu kotoisaan arkeen. Mutta ei hätää, Pariisi kutsuu tuota pikaa.