Loma alkoi perjantaina ja huomenna olisi tarkoitus astua koneeseen. Kuukaudeksi T:n kotimaahan. Tulee anoppikin tavattua ensimmäistä kertaa. Pitänee sulattaa sydämiä. Matka kuumottaa aina, tässä tapauksessa varsinkin. Taisi aika tarkalleen puoli vuotta vierähtää sitten viime näkemän, se on kieltämättä hirvittävän pitkä aika. En tiedä, jotenkin on jo nyt onnensa kukkuloilla. Saa nähdä tuleeko uni simmuun ensi yönä.
Rosa kirjoitteli hesarin blogissa treffeillä käymisen kurjuudesta. Mielestäni koko treffailu otetaan Suomessa liian vakavasti. Kännissä pokailua pidetään aina jotenkin hauskana tai vähintäänkin normaalina, mutta treffailua vastaavasti säälittävä vonkaamisena. Tai vähintään haudanvakavana joko/tai kumppanin etsimisenä. Ei kai sitä nyt herran jumala tarvitse heti ruveta häämenua suunnittelemaan. Eikö idea kuitenkin ole tutustua toiseen ja katsoa mitä tapahtuu? Toisaalta ymmärrän nuo tietyt treffailun sanomattomat säännöt, koska ne osaltaan auttavat siinä vaikeimmassa, eli vastapuolen arvioinnissa. Pilke silmäkulmassa ja avoimin mielin tapaamaan ihmisiä! Eikä kannata olla liian herkkänahkainen, vaikka pakit tulisivatkin.
Olin viikonlopun sukuloimassa kotopuolessa ennen kesälomille lähtöä. Kummisedällä oli kovasti puuhaa muksujen kanssa telmiessä. Koko ajan piti käydä uimassa, pelaamassa sulkista tai heittämässä tikkaa. Hauskaahan se oli, vaikka ei sellasta lapsenmielistä mielentilaa saanut päälle. Kuvittelin jo itseni telmimässä omien lasteni kanssa, enkä pitänyt mielikuvaa yhtään epämiellyttävänä. Ehkä sitä alkaa jo tulemaan vanhaksi ja biologinen kello alkaa tikittää?
Eipä ole mitään ihmeempiä raportoitavia, töissä ollaan edelleen ja kesäloman alkamista odotan varmaan enemmän kuin koskaan. Syynä tietty T, jonka näkemisestä alkaa olla jo puolisen vuotta. Kokonainen kuukausi olisi tarkoitus heilua yhdessä. Koko juttu alkaa muutenkin tuntua vain paremmalta mitä pidemmälle mennään.
Yksi juttu tuli mieleen, että miksi ainakin itse tulee laitettua projektin omaisesti parisuhteelle tiettyjä virstanpylväitä, jotka ovat mukamas suhteessa merkittäviä asioita. Esimerkiksi se kun molemmat ovat selkeästi esittäneet olevansa kiinnostuneita ja “aletaan oleen” tai kun muutetaan saman katon alle, mennään kihloihin ja niin edelleen. Olen itse luokitellut tuon tulevan kuukauden lähes katkeamattoman yhdessäolon sellaiseksi. Jotenkin typerää aina ajatella että “jos tuosta selvitään niin homma jatkuu taas seuraavaan virstanpylvääseen asti”. Onneksi olen päässyt siitä jo osittain eroon.
Kaveripiirissa olen huomannut pieniä aikuistumisen merkkejä, koska keskustelunaiheet alkavat pyöriä asuntolainojen riskeissä, perheen perustamisessa ja niin edelleen. Yksi on lähdössä ensimmäiseen vakityöpaikkaansa ulkomaille ja niin edelleen. Näin ne jutut muuttuvat nopeasti muutamassa vuodessa. Vaikka kaikilla alkaa ikääkin olemaan jo keskimäärin yli 25v.
Ainiin, röökilakko on pitänyt. Seuraavaksi on tarkoitus pikkuhiljaa lopettaa tuo purkan jauhaminen.
Olen päättänyt yrittää vapautua pikkuhiljaa nikotiinin ikeestä. Neljäs päivä on menossa Nicoretten avulla ja olo on kyllä aika mielenkiintoinen. Olen kireä kuin viulunkieli, päässä huippaa ja ajatukset pyörivät tupakan ympärillä. Ai mikä riippuvuus? Tämä ensimmäinen viikko on kuitenkin kuulemma pahin, joten ei tässä mitään hätää. Eniten pelottaa, että retkahdan seuraavan kerran kun tulee lähdettyä viihteelle. Toisaalta tämä uusi laki auttaa siinäkin. Jos nyt jotain kiinnostaa, olen polttanut n. 17-vuotiaasta asti ja ennen lopettamista meni vähän yli puoli askia päivässä.
