Edelleen liittyen Sex in the Cityyn, aihe jotenkin koskettaa minua. Muutamassa paikkaa olen nähnyt varsinkin miesten kapinointia kyseistä leffaa kohtaan. Joko se on “romanttista hömppää” tai “miesten esineellistämistä”. Hivenen nyt pilkettä silmäkulmaan, tarvitseeko kaikkea nyt ottaa niin tosissaan. Kaikkien miesten suosikkihahmo on kuitenkin roiseja kommentteja heittelevä Samantha. Se tuli mieleeni erinäisten keskustelujen jälkeen, että onko solidaaruus naisilla jotenkin harvinaisempaa. Tuntuu että ainakin työelämässä naisilla on kovaa kilpailua keskenään ja toisia torpedoidaan surutta. Moni nainen hehkutti kuinka hienoa olisi, jos kaverit tukisivat vaikeina aikoina. Minusta tämä toimii ainakin miesten keskuudessa yllättävän hyvin. Jos jollakin on murheita tai elämä potkii päähän, niin tottakai muut auttavat kaveria mäessä. Se on oikeastaan itsestäänselvää.
Sen voinee paljastaa, ettei juttujen taso poikien illoissa yllätys yllätys ole aivan sellaista mitä yleisesti kuvitellaan. Aika usein siellä joku kertoo sen hetkisesti murheistaan tai ongelmistaan ja sitten niitä kollektiivisesti yritetään ratkoa. Tottakai jossain vaiheessa iltaa joku vapauttaa suolikaasuja kovaan ääneen ja sekös vapauttaa jännittyneen tunnelman. Se on merkki siitä että äijäilyvaihe voidaan laittaa takaisin päälle.
Vaikka naisten selkäänpuukottamisesta puhutaan, en kyllä ole koskaan sellaiseen törmännyt omassa elämässäni. Naisten kuppikunnat ovat ehkä eriytyneempiä ja pienempiä kuin miesten, mutta omassa viiteryhmässä ei kaveria jätetä. Tämäkään ei varmasti tule yllätyksenä kenellekään, mutta naisten keskustelut eivät myöskään pyöri pelkissä fiksuissa parisuhdeasioissa. Huonoa alapäähuumoria irtoaa myös naisporukassa. Joskus harmittaa että, naiset ja miehetkin, sensuroivat sekaporukassa aivopierujaan, etenkin jos oma siippa on paikalla. Yritetäänkö siinä pitää yllä illuusiota kiltin tytön/pojan imagosta edes oman kullan silmissä?
Comment by Arokettu — 16.6.2008 @ 10:09
Riippuu varmaan porukasta ja itsetunnosta. Itse joskus kokenut tuota pahamaineista selkäänpuukotusta, mutta sen tekijät ovat yleensä olleet vastaavanlaisen käytöksen kohteena itsekin. Eli paha on pistetty kiertämään.
Miesporukat on siitä kivoja, että jos joskus sattuu sanomaan jotain höpsöä asiasta josta ei tiedä, niin kukaan ei ala haukkumaan tyhmäksi. Mutta miesten kanssa jutellessa pitää olla vastaavasti tarkempi mistä puhuu. Ainakin itselläni on käynyt niin, että jos on sattunut sanomaan jotain henkilökohtaisempaa (”Surullinen olo kun kissa kuoli”) niin vastassa on hämmentynyt hiljaisuus, ja toteamus “Noh, kyllä se siitä”, selkääntaputtelua, ja sujuva aiheenvaihdos viimeisimpään teknologiseen ihmehärveliin. Eli vaikka kukaan ei tuomitsekaan tunteitasi, niin eipä kukaan kysele jatkokysymyksiäkään ;). Naisten kanssa voi taas höpistä mistä vain, ja keskustelu etenee sujuvasti Riitta-tädin homeopatiahoidoista Mac versus PC -väittelyihin, miksi poikaystävät suuttuvat siitä kun kysyy illan suunnitelmista, pohdintaa kaupungin kirpputoreista ja Aroketunkin mainitsemiin aivopieruihin :).
Comment by Muusikotar/Keksi — 16.6.2008 @ 20:04