Sinkkumiehen maailma

Onnekseni sain nähdä Sinkkuelämää-leffan reilusti ennen ensi-iltaa. Ja ei, se ei ollut netistä. Leffana se oli yllättävän surumielinen. Heteromiehenäkin uskallaan tunnustaa, että tippa lirahti linssiin useamman kerran. En viitsi sen enempää spoilata juonenkäänteitä, mutta ainakin minusta oli hauska nähdä hahmojen ympärille kehitetyt uudet tapahtumat. Johtuu jo varmaan osittain siitä, että sarja on tullut katsottua useampaan kertaan läpi. Tämä kesä taitaa olla siitä poikkeuksellinen, ettei sitä esitetä uusintana.

Muuten ei ole mitään ihmeellisempää raportoitavaa, töissä käydään ja sitä rataa. Nyt vain odotellaan kesälomaa ja sitä, että pääsen viettämään aikaa taas T:n kanssa yhdessä. Voisinpa tässä vaiheessa kirota postin toimintaa, koska jo kaksi love letteriä on hukkunut matkalla. Tänään lähti taas uusi yritys, niin että osoite oli koneellisesti tarraan kirjoitettu. Onpa tosi romanttista. Mutta minkäs teet, kun toinen vaihtoehto tuntuu olevan että se jää kokonaan matkalle.

Tuli käytyä Vilnassa pitkän viikonlopun verran. Jälleenrakentaminen tuntuu olevan kovasti käynnissä ja vanha kaupunki olikin restauroitu aika nätiksi. Sanoisin että muutamissa kohti pieksee helposti jopa Helsingin. Tuli käytyä pakollisissa turistikohteissa ja hieman biletettyäkin. Vilnaan rantautunut Pacha kolahti paikoista eniten meikäläiseen. Tämän lähemmäksi Ibizaa ei pääse. Kaiken pintakrumeluurin lisäksi tuli tutustuttua myös paikallisiin lähiöihin, jotka koostuivat enimmäkseen neuvostoajan rapistuneista kerrostaloista. “Kansanmurhan” museossa annettiin aika suorasukaisesti ymmärtää, että isä aurinkoinen kohteli Liettuan kansaa aika kovalla kädellä. Paikalliset olivat jotenkin hieman varautuneen oloisia kun heitä yritti lähestyä, mutta ystävällisiä oltiin kunhan jää oli murtunut. Hyvät muistot minulle ainakin jäivät.

Jos yksi asia minua ällöttää, on ulkomaalaisten matkailijoiden seksiturismi esimerkiksi Thaimaassa ja Kambotzassa. En tiedä kuinka paljon esimerkiksi Thaimaan nousemiseen yhdeksi Suomen suosituimmista matkailukohteeksi on vaikuttanut se, että kyseisessä maassa esim. lapsiprostituutiota katsotaan läpi sormien. Puheet vapaudesta ja länsimaisesta suvaitsemattomuudesta eivät mielestäni liity mitenkään siihen, että kymmenvuotiaat joutuvat myymään itseään ja ainut keino selvitä siitä henkisesti on huumeiden käyttö tai liiman haistelu. Maailma on paha paikka. Toivon hartaasti, että eri maiden lainsäädäntöä muutetaan niin, että lapsiseksin ostosta ulkomailla tehdään laitonta ja luovutussopimukset solmitaan. Tämä ei tietenkään poista koko ongelman perimmäistä syytä, maailman taloudellista eriarvoisuutta.

Jonkin verran on tullut tässä pohdiskeltua, että olisiko sitä voinut tahkota sinkkuna vielä pidempäänkin. Toisaalta eihän nytkään ole vielä mitään kiveen hakattu. Olen tullut siihen johtopäätökseen, että sinkkuna voi hyvinkin helposti elää onnellisesti. Riippuu totta kai henkilön luonteesta, esimerkiksi minä tykkään olla välillä pitkiäkin aikoja täysin yksikseni. Sinkkuna voisin kyllä elää, mutten kyllä totaalisen yksin. Kaverit ja ystävät ovat/olivat minulle sellaisia parisuhteen korvikkeita. Tottakai jos voisi valita, eiköhän jokainen meistä valitsisi vaihtoehdoista hyvän ja toimivan parisuhteen.

Aikalailla vuoristorataa on menty viime aikoina. Työ on syönyt kaikki mehut, eikä tilanne sielläkään ole helpottumassa vähään aikaan. Huomaa omasta motivaatiostaan, ettei tällä hetkellä duuni oikein maistu. Noh rakkauselämä on sentään kukoistanut. Huomenna lähtee postiin perinteisen siirappinen love letteri. Toivottavasti ilahduttaa vastaanottajaa. Kavereiden kanssa on ollut pientä hiljaiseloa, tuntuu että kaikki siipan löytäneet ovat ukkoutuneet aika pahasti. Minä mukaanlukien.