Mieliala on ollut aika pirteä verrattuna siihen, mitä se yleensä on tähän vuodenaikaan. Olen vain aina ollut kesän lapsi. Nyt päivien pidetessä huomaa heti minkälainen vaikutus valolla on. Tämä talvi on muutenkin ollut hieman erikoinen, koska lunta ei ole juurikaan ollut. En tiedä edes selviäisinkö Lapin kaamoksessa. Kevät tekee koht silleensä tuloaan, jippii!

T:n kanssa ollaan mielestäni saatu alun kompastelut jo kuitattua ja koko juttu tuntuu erittäin hyvältä. Töissä sen sisään sama tympeä meininki jatkuu edelleen. Jotakuta varmaan mietityttää että "onko työ muka niin tärkeää", koska jaksan jauhaa siitä toistuvasti. Mielestäni on. Tai ainakin minä saan siitä välillä samanlaiset kiksit kuin lenkillä käymisestä, hyvästä ruuasta tai leffasta. Siellä tulee vietettyä kuitenkin suurimman osan aikaa hereilläoloajasta aina samojen naamojen kanssa. Siinä ihmisten väliset kemiat alkavat jo tuntua. Ja meidän osastollamme ei ole käytännössä ketään, jonka kanssa olisin samalla aaltopituudella. Onneksi osaan sukkuloida sujuvasti tuotannon ja myynnin puolella, josta löytyy jo sitten paljon hyviä tyyppejä. Jotain pientä muutoskaipuuta tässä kai alkaa olemaan, koska nykyinen työ ei tunnu välillä tarjoavan tarpeeksi haasteita ja duunipaikan yleinen ilmapiiri on hieman tulehtunut.