Sinkkumiehen maailma

Ike on ike, mutta Max Mosley pisti hieman paremmaksi.

Mieliala on ollut aika pirteä verrattuna siihen, mitä se yleensä on tähän vuodenaikaan. Olen vain aina ollut kesän lapsi. Nyt päivien pidetessä huomaa heti minkälainen vaikutus valolla on. Tämä talvi on muutenkin ollut hieman erikoinen, koska lunta ei ole juurikaan ollut. En tiedä edes selviäisinkö Lapin kaamoksessa. Kevät tekee koht silleensä tuloaan, jippii!

T:n kanssa ollaan mielestäni saatu alun kompastelut jo kuitattua ja koko juttu tuntuu erittäin hyvältä. Töissä sen sisään sama tympeä meininki jatkuu edelleen. Jotakuta varmaan mietityttää että "onko työ muka niin tärkeää", koska jaksan jauhaa siitä toistuvasti. Mielestäni on. Tai ainakin minä saan siitä välillä samanlaiset kiksit kuin lenkillä käymisestä, hyvästä ruuasta tai leffasta. Siellä tulee vietettyä kuitenkin suurimman osan aikaa hereilläoloajasta aina samojen naamojen kanssa. Siinä ihmisten väliset kemiat alkavat jo tuntua. Ja meidän osastollamme ei ole käytännössä ketään, jonka kanssa olisin samalla aaltopituudella. Onneksi osaan sukkuloida sujuvasti tuotannon ja myynnin puolella, josta löytyy jo sitten paljon hyviä tyyppejä. Jotain pientä muutoskaipuuta tässä kai alkaa olemaan, koska nykyinen työ ei tunnu välillä tarjoavan tarpeeksi haasteita ja duunipaikan yleinen ilmapiiri on hieman tulehtunut.

Paluu arkeen on ollut aika tuskaista. Viikonloppu oli siis mitä mahtavin, seikkailtiin pitkin Milanoa ja tulihan Venetsiassakin piipahdettua. Ei varmaan tarvitse käyttää hirveästi mielikuvitusta, että viikonloppu oli aikalailla täydellinen. Tulihan se kliseinen gondolikyytikin koettua ja suudeltua Rio Alton sillan alla. Sitten päivää myöhemmin istutaan taas bussissa matkalla duuniin. Ikävä on jo noita maisemia ja ihmistä.

Taas reissun päällä, tällä kertaa Milanoon. Pariisi olisi ollut toinen vaihtoehto, mutta siellähän tuli juuri oltua. Halvaksihan tämä jatkuva reissaaminen ei tule, mutta on se ollut sen väärtiäkin. Kirjoitan tätä itseasiassa lentokoneessa ja fiilikset ovat noin sanotusti korkealla :) Tämä juttu T:n kanssa alkaa olemaan jo vakavaa ja onhan sitä r-sanaakin jo vilauteltu. Muutenkin koko juttu on hieman erikoinen, lähinnä tämän välimatkan takia. Ollaan käyty jo osittain ihan vakavassakin mielessä keskustelua, että varmasti jossain vaiheessa jomman kumman pitää jättää kotikonnut taakseen. Se ei tule olemaan helppoa, oli se sitten kumpi tahansa. Siihen menee kuitenkin joka tapauksessa vielä hetken aikaa. Nyt pitää vain ihkuilla kolme päivää useamman kuukauden edestä.