Näin ystävänpäivän kunniaksi voisi hieman pohdiskella omaa ystävä- ja kaveripiiriä. Pitää heti alkuun todeta, että kiitollinen täytyy olla. Hyvä kaveripiiri kun on sinkulle aikalailla elinehto. Meillä ei onneksi ole havaittu sitä ilmiötä, että pariutuneet kaverit nyhjäisivät pelkästään paremman puoliskon kanssa. Vaikkakin tuollaista "sä oot tossun alla" läppää tulee usein heiteltyä. Ymmärrettäväähän se on että aikaa vietetään paljon yhdessä, varsinkin suhteen alussa. Tekisin (teen jo) itse aivan samoin.
Minulla ehkä noin kymmenkunta kaveria ja muutama parempi ystävä. Osa on kadonnut matkan varrella esimerkiksi paikkakunnan vaihdoksen yhteydessä. Esimerkiksi eksän kanssa välit ovat aikalailla kuolleet. En tiedä onko tässäkin oikeasti kulttuurillisia eroja, tulee mieleen 2 Days in Paris, jonka kohtauksessa päähenkilöt keskustelevat nykyisistä suhteistaan eksiin. Minua ei vain jotenkin innosta ajatus pyöriä edes kaverimielessä eksän ympärillä, koska takana on sen verran erikoinen historia verrattuna normaaliin ystävyyssuhteeseen. Joku toinen voi olla eri mieltä. "You wouldn’t like me as a person outside our relationship?". Hyvä kysymys sinänsä.
Näinhän siinä sitten kävi, että sen verran paha ikävä iski ja lähden kohta Pariisiin heti uudestaan pitkäksi viikonlopuksi. Kuten joku ehkä onkin jo päätellä noista matkailukohteista, T työskentelee tällä hetkellä mallina. En aina ymmärrä miksi se nousee aina jotenkin pääseikaksi kun olen asiasta ensimmäistä kertaa maininnut esim. kavereiden keskuudessa. Ilmeisesti se on joka pojan unelma seurustella mallin tai missin kanssa? Onhan se myönnettävä että T on kaunis, hoikka ja pitkä. Mutta ne eivät ole niitä ominaisuuksia joihin minä ihastuin. Tärkein oli oikeastaan se, että tunnuimme olevan alusta asti samalla aaltopituudella ja homma eteni luontevasti itsestään.
Sivusta seuranneena mallin työstä on tipahtanut kaikki ne hohdokkaat mielikuvat. Jonottelet castingeissa tuntikaupalla ja saat kuulla jatkuvasti vikoja ja puutteita fyysisessä olemuksesasi. Toimistot kohtelevat malleja kuin karjaa ja niin edelleen. Rankkaa duunia, ellei satu olemaan huippumalli. T on hoitanut asian opiskelemalla samalla täyttä häkää varmistaakseen oman tulevaisuutensa. Hyvä niin.

Luinpa sitten blogisi kokonaan läpi. Useampi tunti siihen vierähti, mutta maaliin asti pääsin. En voi sanoa, että olisin luku-urakassani kärsinyt. Äärimmäisen mielenkiintoinen ja hieno blogi! Harmittaa, etten ole löytänyt tätä aikaisemmin.
Kuten itsekin useammassa kohtaa pohdit, ei meissä miehissä ja naisissa niin isoja eroja loppujen lopuksi ole. Sinkkuelämä ja pohdinnat, joita blogissa kuvaat, vastaavat aika pitkälle omaani.
Toivon sydämestäni kaikkea hyvää Sinulle ja T:lle!
Comment by Omelia — 24.2.2008 @ 20:08