Sinkkumiehen maailma

Näin ystävänpäivän kunniaksi voisi hieman pohdiskella omaa ystävä- ja kaveripiiriä. Pitää heti alkuun todeta, että kiitollinen täytyy olla. Hyvä kaveripiiri kun on sinkulle aikalailla elinehto. Meillä ei onneksi ole havaittu sitä ilmiötä, että pariutuneet kaverit nyhjäisivät pelkästään paremman puoliskon kanssa. Vaikkakin tuollaista "sä oot tossun alla" läppää tulee usein heiteltyä. Ymmärrettäväähän se on että aikaa vietetään paljon yhdessä, varsinkin suhteen alussa. Tekisin (teen jo) itse aivan samoin.

Minulla ehkä noin kymmenkunta kaveria ja muutama parempi ystävä. Osa on kadonnut matkan varrella esimerkiksi paikkakunnan vaihdoksen yhteydessä. Esimerkiksi eksän kanssa välit ovat aikalailla kuolleet. En tiedä onko tässäkin oikeasti kulttuurillisia eroja, tulee mieleen 2 Days in Paris, jonka kohtauksessa päähenkilöt keskustelevat nykyisistä suhteistaan eksiin. Minua ei vain jotenkin innosta ajatus pyöriä edes kaverimielessä eksän ympärillä, koska takana on sen verran erikoinen historia verrattuna normaaliin ystävyyssuhteeseen. Joku toinen voi olla eri mieltä. "You wouldn’t like me as a person outside our relationship?". Hyvä kysymys sinänsä.

Näinhän siinä sitten kävi, että sen verran paha ikävä iski ja lähden kohta Pariisiin heti uudestaan pitkäksi viikonlopuksi. Kuten joku ehkä onkin jo päätellä noista matkailukohteista, T työskentelee tällä hetkellä mallina. En aina ymmärrä miksi se nousee aina jotenkin pääseikaksi kun olen asiasta ensimmäistä kertaa maininnut esim. kavereiden keskuudessa. Ilmeisesti se on joka pojan unelma seurustella mallin tai missin kanssa? Onhan se myönnettävä että T on kaunis, hoikka ja pitkä. Mutta ne eivät ole niitä ominaisuuksia joihin minä ihastuin. Tärkein oli oikeastaan se, että tunnuimme olevan alusta asti samalla aaltopituudella ja homma eteni luontevasti itsestään.

Sivusta seuranneena mallin työstä on tipahtanut kaikki ne hohdokkaat mielikuvat. Jonottelet castingeissa tuntikaupalla ja saat kuulla jatkuvasti vikoja ja puutteita fyysisessä olemuksesasi. Toimistot kohtelevat malleja kuin karjaa ja niin edelleen. Rankkaa duunia, ellei satu olemaan huippumalli. T on hoitanut asian opiskelemalla samalla täyttä häkää varmistaakseen oman tulevaisuutensa. Hyvä niin.

Reissu oli ja meni. Taidetaan olla siinä tilanteessa, että blogin typerä nimi pitää päivittää ajantasaisemmaksi. Hyvin meni siis. Vaikea noin äkkiseltään keksiä romanttisempaa paikkaa kuin Pariisi. Käytiin luistelemassa kaupungintalon edessä, käveltiin käsi kädessä pitkin puistoja yms. ihkuilua. Parissa paikkaa meitä luultiinkin häämatkalaisiksi. Tämä on siinä mielessä helppo juttu, että molemmat ovat samaa mieltä siitä, että tämä on se juttu. Ainut rasite on tosiaan tämä välimatka. Sekin riippuu täysin siitä missäpäin maailmaa neiti sattuu työnsä puolesta kulloinkin olemaan. Mutta en pane yhtään pahakseni, että "joudun" reissaamaan. Tarkoitus olisi lähteä piakkoin uudestaan Pariisiin lyhyemmälle visiitille.

Onhan tässä deittailtu aina silloin tällöin, mutta tämä alkaa olla jo vakavaa. Loppuakaan on tuskin on ihan heti näkyvissä.

Vähällä on jäänyt tämäkin kirjoittelu. Kaikenlaista on sattunut parissa viikossa. Noh, tällä hetkellä Pariisi ja T:n tapaaminen ovat aikalailla se ainut ajatus mitä päässä pyörii. Tänään olisi lähtö. Nähdään vasta tiistaina, koska viisumien kanssa oli pientä hässäkkää, eli pitänee sinkkumaiseen tyyliin tutustua itsenäisesti kaupunkiin muutaman päivän ajan. Amelien soundtrack on soinut tässä viimeiset pari päivää. En tiedä oikein mitä odottaa tällä kertaa, ainakaan ei tarvitse enää jänskättää niin paljoa kuin ensitreffeillä. Noh kävi miten kävi, hienoa päästä joka tapauksessa hetkeksi pois näistä arjen rutiineista. Olen aika varma että T:n kanssa on taas aika ihQua.