Enää kaksi viikkoa Pariisiin. Se on alkanut pyöriä mielessä lähes koko ajan. Minulla on ollut edelleen hyvä tunne tästä, vaikka T on välillä ollut hieman allapäin ja stressaantuneen oloinen. Syynkin tiedän, mutta edelleen näissä kaukojutuissa on se luottamus aina iso osa koko sitä juttua. Tiedän että kun sinnittelen kaksi viikkoa, on edessä taas iloinen jälleennäkeminen.
Enpä muista koska olisin viimeksi käynyt punastelemassa naisten alusvaateosastolla, mutta nyt on taas senkin aika. Tuliaisiksi toivottiin alusvaatteita, joten kai se on pakko lunastaa lupauksensa. Pitäisi kuulemma valita minun makuuni olevat. Haha, saa nähdä mitä siitäkin tulee. Taidan viedä Bridget Jonesit.
Minulla on aavistus mistä tämä jatkuva hyväntuulisuus johtuu, vaikka viikko sitten heiteltiin märkiä rättejä päin naamaa oikein urakalla. Vaikka aivan kaikki ei ole mennyt suunnitelmien mukaan, on taas pitkästä aikaa sellainen vaihe elämässä, jolloin tapahtuu paljon hyviäkin asioita. T:n suhteen olen päässyt monesta vanhasta solmusta yli, eli vaikka se menisikin puihin en varmasti katuisi jotain tekemättömiä tai sanomattomia asioita.
