Perjantai oli taas sellaisia päiviä, jolloin kaikki meni hieman pyllylleen. Ensimmäinen vastoinkäyminen tuli aamusta, kun kuulin ettei minua valittu siihen ulkomaankomennukselle. Olin jo parisen kuukautta mielessäni kuvitellut itseni kyseiseen paikkaan ja kuten arvata saattaa, pettymys oli aika kova. Seuraava pommi tipahti sitten jo puolilta päivin, kun mutsi soitteli ja kertoi lääkärintarkastuksessa löytyneen kyhmyjä. Nyt ei voi muuta kuin odotella tarkempia tuloksia niiden laadusta. Olo on ollut tuon päivän jälkeen aika sekava. Komennuksen peruuntuminen harmittaa, mutsin tilanne huolestuttaa. Molemmat isosti. Jostain syystä en ole ollut kovin alakuloinen, koska minulla on sellainen tunne, että kaikki kääntyy tästä taas hyväksi.