Nyt ymmärrän myös tuon sanonnan toisen puolen. Eilen illalla nukkumaan mennessä aloin itkemään sydämeni kyllyydestä. Sen laukausi oikeastaan viime aikojen tapahtumat ja yksi ainut lause. "Tekemättä jättäminen ja turhat pelot on elämän suurimpia virheitä". Havahduin kai jotenkin siihen, että tällä hetkellä olen erittäin onnellinen, johtuen nimenomaan noiden edellämainittujen asioiden voittamisesta. Olen touhunnut viimeisen vuoden ajan asioita joita haluan, mutta oikeastaan vasta nyt se on kolahti lekan lailla. Tärkeimpänä pidän ehkä sitä ahaa-elämystä, että tapailun alussa on turha murehtia liikoja. Kuten odottaa jo valmiiksi sitä hetkeä että sydän murtuu taas. Se on ollut pienoisena kivirekenä perässä jo pidemmän aikaa.
Jotenkin koko juttu T:n kanssa tuntuu nyt erittäin hyvältä, nyt kun näistä alun epävarmuuksista on päässyt eroon. Pikkuhiljaa kun oppii näitä nyansseja toisen persoonassa. Meillä suurin ongelma on tosiaan välimatka, mutta se ei tunnu mitenkään ylitsepääsemättömältä, koska siihenkin on mahdollisesti tulossa muutos jossain vaiheessa. Jotenkin toivoisin että tämä nykyinen fiilis ei loppuisi ikipäivänä, en muista koska olisin viimeksi ollut yhtä täpinöissäni.
