Sinkkumiehen maailma

Oli aika hauska lukea noita veikkauksia omista piirteistä. Muut kuin ala osuivat aika hyvin kaikilla maaliin. Yllätyin ehkä eniten siitä, että minut yhdistettiin kovasti johonkin kaupalliseen alaan tai ITC:hen. Ehkä ne puheet projekteista ja vastaavista pistävät hämäämään. Ainiin ja veikkaus käsipainoista osui oikeaan. Mutta tässä vastaukset:

1) Graafinen ala

2) Lyhyt, hieman rikottu malli. Väri kaudesta riippuen joko vaaleat tai tumman ruskeat.

3) Vihertävän harmaat?

4) Kaksiossa lähellä Espoon Leppävaaraa

5) 174cm

6) Joko smart casual tai sitten hieman urbaanimpi tyyli. Välillä töissä tyylikkäänä, välillä rennosti. Ainiin, rakastan printtiä, oli se sitten T-paita tai mikä tahansa.

7) Tämäpä vaikea. Olen aika tunteellinen, eli otan välillä asiat ns. isosti. Nykyään koitan olla empaattisempi ja jutella ihmisten kanssa.

Tämä vaikutti ihan hauskalta meemiltä. Onhan minua esimerkiksi homoksi useasti luultu :)

1) Mitä luulet, että teen työkseni (tai millä alalla)?

2) Minkävärinen tukka mulla on?

3) Entä silmät?

4) Miten asun?

5) Kuinka pitkä olen?

6) Tyylini on?

7) Yksi perusluonteenpiirre?

Noin, nyt on joulukin tullut vietettyä. Kumman hyvin viihdyin kotona, vaikka yleensä parin päivän jälkeen on jo tullut ikävä omia ympyröitä. Oli oikeasti piristävää nähdä perhettä, vanhoja ystäviä ja käydä fiilistelemässä vanhoilla nurkilla. Kotikaupunki Tampere on muuttunut, mutta onneksi vielä monet asiat olivat paikoillaan. Minuun iski pienen pieni lapsikuume kun pääsin temmeltämään pienten muksujen kanssa. Olivat ne vaan aika suloisia. Tämä loma tuli ihan sopivaan väliin.

Hehkutan jo mielessäni etukäteen tuota Pariisin reissua. Kova ompi ikävä. Snif. Ei vainenkaan, olen iloisin ja osittain ehkä hieman pelonsekaisin fiiliksin huomannut, että sitä uskaltaa pitkästä aikaa heittäytyä asioihin. Olen ollut niin pitkään aika saamaton noiden asioiden suhteen, joten ehkä nyt on jo hyvä aika.

Hieman on ollut hektisiä päiviä ennen joulua. Olen ollut kipeänä ja viettänyt muutaman unettoman yön, joten mieli ehkä ole se kaikkein riemukkain. Toivottavasti muutaman hyvin nukutun yön jälkeen se joulumieli löytyy sieltä taas. Vietän joulun perheen parissa, yleensä vieraita ei ole mummoa lukuunottamatta ollut. Tänä vuonna mummeli on sen verran huonossa kunnossa, että täytyy tyytyä vierailuun vanhainkodissa. Aikalailla samaa kaavaa on noudatettu. Minulle joulu ei ole mitenkään uskonnollinen juhla, mutta sen sijaan nautin täysin siemauksin siitä että ollaan yhdessä. otetaan lunkisti ja fiilistellään talvea. Tosin tänä vuonna joulusta on talvi aika kaukana, koska nurmikot paistavat vihreinä.

Aikalailla harmittaa tämä fyysisesti olotilasta johtuva apea mielentila, koska asiat ovat tällä hetkellä superhienosti. Olen löytänyt tytön, joka on lähes kaikin puolin täydellinen ja molemmilla on intoa edetä tästä eteenpäin. Olen varaamassa reissua viikoksi Pariisiin, josta tulee toivottavasti yhtä järisyttävä kokemus kuin edellisestä. Se ulkomaankomennuskin ratkeaa muutaman viikon sisään. Sanotaanko näin, että olen hyvin hyvin pettynyt jos nakki ei napsahda. Nyt myös siitäkin syystä, että se helpottaisi huomattavasti T:n tapailua kun välimatkaa ei ole enää tuhansia kilometrejä. Olen tainnut jo aikaisemminkin sanoa, että päässäni on jokin mitä ilmeisemmin naksahtunut. Aikaisempi minä olisi hyvin äkkiä järkisyillä pistänyt koko homman jäihin. Nyt heitän tarkoituksella aivot narikkaan ja annan mennä fiiliksen mukaan. Mielestäni tuo sopivalla tasolla irtipäästäminen on ollut fiksuimpia tekojani aikoihin.

Tämä episodi tapahtui tosiaan Milanossa. T harmitteli siellä ollessaan kuinka ei voi viettää syntymäpäiväänsä kotona ystävien seurassa. Lisäksi tuli aika selväksi himo suklaan perään. Yritin kovasti keksiä T:n syntymäpäiväksi jotain kivaa ja lopulta hokasin yhdistää nuo kaksi juttua keskenään. Käännätytin respassa valmiit lauseet, koska en luottanut oikein italian taitoihini. Hortoilin pitkin kaupunkia kunnes löysin leipomon, joka teki kakkuja. Annoin lapun tiskin yli jossa kerrottiin että haluan ostaa kakun ja maksaa sen nyt, mutta toinen henkilö tulee hakemaan sen päivänä x. "Si si". Sieltä löytyikin aika namin näköinen suklaakakku.

Lähtiessäni laitoin T:n taskuun lapun ja vannotin ettei sitä saa lukea ennen aikojaan. Lapussa oli ohjeet miten toimia, eli syntymäpäivänä mene osoitteeseen X ja niin edelleen. Olen aika pökkelö välillä näissä jutuissa, mutta tuossa mielestäni kerrankin onnistuin keksimään jotain. Ilmeisesti upposi, koska yllätys oli kuulemma aika kaikin tavoin "so sweet". Hauskinta tässä oli melkein se, että kun T oli kysellyt kondiittorilta että tarviiko tästä maksaa vielä jotain vai mitä, niin tämä oli sanonut että ei, poikaystäväsi on hoitanut kaiken. Kondiittorin povaajan kyvyt tuppasivat naurattamaan molempia.

Iltapäivälehdistä saa aina lueskella kuinka pikkujouluissa sikaillaan ja petetään. Jotenkin haluan aina ennen kyseisiä pippaloita olla naivistinen ja ajatella, että eihän tällä kertaa. Tällä kertaa ajoitukseni osui nappiin ja siirryin kaveriporukkaan juuri ennen kuin tuohon vaiheeseen päästiin. En tiedä sitten onko keski-ikäisillä/perheellisillä/tossun alla olevilla oikeasti niin harvoin mahdollisuus päästä tuulettumaan, että heti kun tilanne sallii niin sitten otetaan kaikki ilo irti. Noh onpas aika paha tekopyhä heitto, ihan kuin olisi itse täysin viaton. Mukava ilta oli kaikesta huolimatta.

Muutama päivä ollut "pientä" kriisiä T:n kanssa. Nyt ilmeisesti pikkuhiljaa alkaa selviämään. Se nyt on vain ilmeisen hämmentävää tässä alkuvaiheessa kun kumpikaan ei ole oikein varma toisen fiiliksistä. Minun aikomuksiani vain testattiin aika julmalla tavalla. Sitä soppaa tässä nyt vielä vähän puidaan. Jännä miten sinkkuna ollessaan kaipasi jännitystä ja draamaa siihen tylsään arkeen, mutta sitten kun sitä onkin yhtäkkiä yllinkyllin, tuntuu ettei nuppi välillä aina kestä. Pohjimmiltaan kaikki kumpusi ilmeisesti siitä, että molemmilla olisi haluja jatkaa eteenpäin, mutta kumpikaan ei oikein saanut sitä ääneen sanotuksi. Puhumallahan tästä toivottavasti selvitään.

The Killers - When You Were Young 

Löysin laukun pohjalta vanhoja muistiinpanoja reissusta, kirjoitan mehukkaimmat kohdat tänne talteen kunhan kerkiän / jaksan. Olen koko reissun jälkeisen ajan miettinyt minun ja T:n mahdollista kuviota, Siihen liittyy muutamia käytännön seikkoja jotka meinaavat torpata koko jutun alkuunsa. Ainakin minun päässäni. Ykseydessään suurin on välimatka. Kun välissä on muutama tuhat kilometria, on vaikea kuvitella näkevänsä toista kovin usein. Kaikki varmaan tietävät minkälaiset vaarat vaanivat kaukosuhteessa. Lisäksi molempien tulevaisuuden kuviot liittyen juuri tuon fyysiseen sijaintiin telluksella ovat vielä täysin auki.

Olen ihan vakavissani miettinyt sellaistakin vaihtoehtoa jos asiat etenevät siihen suuntaan, että hylkäisin kotoisan Suomen ja alkaisin reissaamaan T:n perässä muutaman vuoden. Tämä siis sen jälkeen jos / kun ulkomaan työtehtävät ovat loppu yli vuoden päästä. Se kokemus on varmasti aika tärkeä siinä mielessä, että sen jälkeen selviää pystyisinkö todella siihen. Noiden päätösten tekemiseen on vielä aikaa, mutta helmikuussa olisi tarkoitus lähteä uudestaan treffireissuun. Joten mitäpä tässä murehtimaan, aika näyttää ja asioillahan on tunnetusti tapata setviintyä sinne parempaan suuntaan. Yksi asia minun on vielä korjattava itsessäni, ajattelen ihan liikaa! Varsinkin tässä tapauksessa pitäisi mennä hyvin pitkälle fiilispohjalta ja heittää ne aivot narikkaan.