Eilen se taas kolahti. Astuin Helsingin metroon ensimmäistä kertaa sitten viime viikon ja muistot tulvahtivat mieleen. Sittenhän se ikävä taas iski. Ärsyttää kun viikossa tapahtui niin paljon, mutta sitten tuli tämä paluu karuun arkeen. Minulla on kuitenkin loppujen lopuksi erittäin mukavat fiilikset tuosta viikosta. Ollaan oltu aika paljon yhteyksissä ja menin jo reissun lopussakin lupaamaan ettei tämä tähän jää. Voi olla että hiihtolomalla lähdetään Pariisiin, Barcelonaan tai missä neito nyt sattuukin sillä hetkellä olemaan töissä. Kerroin A:lle viikon tapahtumista, en kyllä tiedä miksi. Ajattelin että parempi olla rehellinen kuin pelailla jotain pelejä. Se olisi varmasti kuullut siitä muutakin kautta ennemmin tai myöhemmin. Toisaalta ei meidän välillä ole tapahtunutkaan vielä mitään, joten vielä paremmalla syyllä ajattelin kertoa.
Laitoin tänään hakemuksen vetämään siihen ulkomaiden komennukseen mistä taisin jo aikaisemmin kertoa. Olen aika täpinöissäni sen suhteen, koska nyt olisi erittäin hyvä mahdollisuus päästä vieraaseen maahan töihin. Ja todennäköisyys siihen että valinta osuu, on ainakin puheiden perusteella hyvin todennäköistä. Toivottavasti napsahtaa, mielestäni olen sen ansainnut.
