Sunnuntaina olisi sitten lähtö edessä. Tämä on varmaan elämäni hienoimpia ratkaisuja, lähteä Milanoon asti treffeille. Puitteet ovat kieltämättä ihan hienot. Aika hauska tavata (nykyään muuten ex-) vaimo pitkästä aikaa. Päivät pyörin varmaankin nähtävyyksiä katselemassa ja illat toivon mukaan hengaillaan yhdessä. Ajattelin viikon aikana piipahtaa myös hieman kauempana, ainakin Como järvellä ja ehkä Venetsiassa. En ole Italiassa vähän reissanneena koskaan käynyt. Odotan ensi viikkoa aika innolla, vaikka vaimon kanssa menisikin ihan puihin. Lähden kuitenkin iloisin ja avoimin mielin matkaan. Tapahtui mitä tapahtui niin olisin varmasti katunut 100x enemmän jos en olisi lähtenyt.

En tiedä, tuntuu jotenkin oudolta lähteä yksin reissuun. Minua ei edes mietitytä koko asia, vaikka vuosi sitten kyseinen temppu ei olisi tullut kuuloonkaan. Olen edelleen vahvasti sitä mieltä, että olen muuttunut jotenkin tässä viimeisen vuoden puolentoista aikana. Minusta on tullut jotenkin itsevarmempi, mutta toivon hartaasti ettei kuitenkaan liian koppava. Noh okei, tämä on kyllä toisaalta siinä mielessä poikkeustapaus, että en osittain tarkoituksellakaan halunnut mukaan ketään kolmatta pyörää. Ei olisi ollut kovin reilua viedä kaveri vieraaseen maahan ja sitten dumpata tylysti, jos siellä kehkeytyykin joku kiihkeä lomaromanssi.

Arrideverci! Kerron sitten myöhemmin takaisin palattuani miten kävi.