Sinkkumiehen maailma

Muistiinpanoja perjantailta: 

Päivä päivältä odotan yhä enemmän päätöstä siitä pääsenkö sinne ulkomaille töihin vai en. Olen venyvän työntekijän maineessa, mutta tuntuu että sitä käytetään välillä aika törkeästi hyväksi. Sen tietää jos minua kysytään ylitöihin, että vastaus on myönteinen. Jotenkin välillä tuntuu että kaiken joustamisen palkintona on lopulta nakkikoneena oleminen. Okei, saan ihan mielenkiintoisia projekteja kontolleni, mutta pitäisi ne muutkin hommat hoitaa. Tottakai sinkkuna ja duunipaikan juniorina on muutenkin aina alakynnessä kun päätetään kesälomista ja vastaavista. Kollega jonka kanssa emme kuulemma voi olla lomalla samaan aikaan on yhteishuoltaja, joten minähän se olen joka saa sitten valita aina niistä jäljelläolevista viikoista. Perkele! Tuskin se on minun vikani, että olet mennyt hankkimaan muksuja.

Haha, olinpas näköjään hyvällä tuulella. Noh hyvin nukutun yön jälkeen meininki oli onneksi taas täysin päinvastainen. Mutta edelleen olen kyllä sitä mieltä, että sinkkujen ja perheellisten välinen tasa-arvo ei noissa jutuissa aina oikein toteudu.

Eilen se taas kolahti. Astuin Helsingin metroon ensimmäistä kertaa sitten viime viikon ja muistot tulvahtivat mieleen. Sittenhän se ikävä taas iski. Ärsyttää kun viikossa tapahtui niin paljon, mutta sitten tuli tämä paluu karuun arkeen. Minulla on kuitenkin loppujen lopuksi erittäin mukavat fiilikset tuosta viikosta. Ollaan oltu aika paljon yhteyksissä ja menin jo reissun lopussakin lupaamaan ettei tämä tähän jää. Voi olla että hiihtolomalla lähdetään Pariisiin, Barcelonaan tai missä neito nyt sattuukin sillä hetkellä olemaan töissä. Kerroin A:lle viikon tapahtumista, en kyllä tiedä miksi. Ajattelin että parempi olla rehellinen kuin pelailla jotain pelejä. Se olisi varmasti kuullut siitä muutakin kautta ennemmin tai myöhemmin. Toisaalta ei meidän välillä ole tapahtunutkaan vielä mitään, joten vielä paremmalla syyllä ajattelin kertoa.

Laitoin tänään hakemuksen vetämään siihen ulkomaiden komennukseen mistä taisin jo aikaisemmin kertoa. Olen aika täpinöissäni sen suhteen, koska nyt olisi erittäin hyvä mahdollisuus päästä vieraaseen maahan töihin. Ja todennäköisyys siihen että valinta osuu, on ainakin puheiden perusteella hyvin todennäköistä. Toivottavasti napsahtaa, mielestäni olen sen ansainnut.

Jep, Italia oli minulle uusi tuttavuus ja olin kyllä ihan positiivisesti yllättynyt. Lopulta tuli käytyä Milanossa, Como järvellä ja Firenzessä. Venetsia jäi väliin T:n sairastuttua flunssaan. Noh ehkä eniten tuosta viikosta jäi mieleen tietty se pusittelu ja kuhertelu, mutta ehkä myös perinteisiä matkamuistojakin. Ensinnäkin pitää kehua paikallista ruokaa. Oli sitten kyseessä seinässä olevasta aukosta ostettu pizzan pala tai täyspitkä illallinen. En tiedä miksi suomalaiset vetivät palkokasvipellot nenään Berlusconin haukuista, koska olin jo ennen reissuakin sitä mieltä, että niissä oli jotain perääkin. Italialaiset tuntuivat olevan hirmu ystävällisiä, kunhan ensin tajuaa tavoista jotain.

Milano ei ehkä olisi ollut ykkösvalintani, muoti ja galleriat eivät viikkoa oikein jaksa kiinnostaa. Onneksi oli aikaa pyöriä muuallakin ja ne olivatkin sitten ihan mielenkiintoisia reissuja. Como oli hiljainen, mutta kaunis alppien ympäröimä kylä. Firenze taas hyvin säilynyt vanha ja tyylikäs kaupunki. Yksinään reissaaminen ei ollutkaan niin tyhmää kuin luulin, koska pääkoppa tyhjentyi mukavasti kun tallusteli yksinään kauniissa maisemissa ja illallaksi joku jo odotti "kotiinkin".

En viitsi tehdä samanlaista jättireportaasia niinkuin Riikan reissusta, mutta jos joku on kiinnostunut kysymään jotain vinkkejä niin siitä vaan. Yhden voin antaa Milanosta, käykää ihmeessä Chocolat nimisessä kahvilassa. En ole edes kovin perso suklaalle, mutta esimerkiksi paikan kaakao, mmmmmmm. Tuntui olevan kovin suosittu myös paikallisten keskuudessa, se on aina hyvä merkki.

Alla muutama reissulta tarttunut kuva:

• Galleria Vittorio Emanuele II
• Firenze
• Giardino ni Bobol
• Como

Reissu oli, hmmmm, mahtava! Meni juuri niinkuin hieman salaa toivoinkin. Kirjoittelen itse reissun teknisistä yksityiskohdista joskus myöhemmin, mutta ex-vaimon kanssa oli aika ihQua. Ensimmäisenä päivänä olin aika hermoraunio. Ei siinä mitään että ollaan treffeillä, mutta vielä vieraassa maassa ja vieraalla kielellä. Routa siinä sitten pikkuhiljaa suli ja lopussa oltiin kuin paita ja peppu. Kaipa sitä voi kiihkeäksi lomaromanssiksi kutsua. Aika hienot fiilikset jäi. Yöunet jäivät viime yönä kahteen tuntiin, mutta silti olen ollut laa laa vihellellen koko tämän päivän…

Sunnuntaina olisi sitten lähtö edessä. Tämä on varmaan elämäni hienoimpia ratkaisuja, lähteä Milanoon asti treffeille. Puitteet ovat kieltämättä ihan hienot. Aika hauska tavata (nykyään muuten ex-) vaimo pitkästä aikaa. Päivät pyörin varmaankin nähtävyyksiä katselemassa ja illat toivon mukaan hengaillaan yhdessä. Ajattelin viikon aikana piipahtaa myös hieman kauempana, ainakin Como järvellä ja ehkä Venetsiassa. En ole Italiassa vähän reissanneena koskaan käynyt. Odotan ensi viikkoa aika innolla, vaikka vaimon kanssa menisikin ihan puihin. Lähden kuitenkin iloisin ja avoimin mielin matkaan. Tapahtui mitä tapahtui niin olisin varmasti katunut 100x enemmän jos en olisi lähtenyt.

En tiedä, tuntuu jotenkin oudolta lähteä yksin reissuun. Minua ei edes mietitytä koko asia, vaikka vuosi sitten kyseinen temppu ei olisi tullut kuuloonkaan. Olen edelleen vahvasti sitä mieltä, että olen muuttunut jotenkin tässä viimeisen vuoden puolentoista aikana. Minusta on tullut jotenkin itsevarmempi, mutta toivon hartaasti ettei kuitenkaan liian koppava. Noh okei, tämä on kyllä toisaalta siinä mielessä poikkeustapaus, että en osittain tarkoituksellakaan halunnut mukaan ketään kolmatta pyörää. Ei olisi ollut kovin reilua viedä kaveri vieraaseen maahan ja sitten dumpata tylysti, jos siellä kehkeytyykin joku kiihkeä lomaromanssi.

Arrideverci! Kerron sitten myöhemmin takaisin palattuani miten kävi.