Eipäs ole tullut kirjoiteltua aikoihin. On ollut kieltämättä ihan hassut viimeiset pari viikkoa. Mieliala on viipotellut ylös ja alas, perjantaina kaikki jotenkin loksahti paikoilleen ja olin jostain syystä onneni kukkuloilla. Hassua sinänsä, koska aamulla kuin tyhjästä minulle valkeni yksi asia A:n suhteen. Tajusin kuinka olen ryssinyt koko tilanteen sillä, etten viitsinyt edes yrittää kunnolla. Nyt ollaan ihan puhtaasti kavereita. Olen ajatellut asiaa niin, että ehkä minulla ei ole kovin suurta hinkua pariutua. Jos ei kerran viitsi yrittää edes silloin kun kohtaa oikeasti mielenkiintoisen naisen. En ole tyytymätön nykyiseen tilanteeseen, mutta välillä aina jossiteltua "mitä jos". Such is life, onhan tässä vielä aikaa. Ollaan joka tapauksessa tekemisissä harva se päivä, joten nähtäväksi jää.

Se ulkomaankeikka ei ole edistynyt, mutta ajattelin pistää paperit vetämään heti kunhan paikat pistetään hakuun. Olisi mukava lähteä, en edes tiedä mitä teen siinä tapauksessa jos en pääsekään lähtemään. Varasin jo viikon loman sitä Milanon reissua varten, odotan sitä innolla. Hieman on pitkä matka lähteä treffeille, mutta kerranhan sitä vain tässä eletään :) Ainahan sitä voi sitten turisteilla jos menee ihan puihin.