Sinkkumiehen maailma

Päätettiin eilen lähteä pitkästä aikaa tuulettumaan, joskin porukka jäi aika pieneksi. Välillä on jotenkin turhauttavaa tehdä aina se sama soittokierros ja saada samat "emmä jaksa tänään" vastaukset. Kaveriporukka tuppaa olemaan sen tyylinen, että välillä joutuu tekemään hirveän työn että saa aikaiseksi yksinkertaiset illanistujaiset. Olen kyllä itsekkin sellainen, etten läheskään joka viikonloppu tykkää riekkua. Olen tainnut tästä purnata jo aikaisemminkin.

Olen pyöritellyt tässä viimeisen viikon sitä ulkomaille lähtöä ja perjantaina sain siitäkin lisää tietoa. Se on olevinaan kovin vaikea päätös, vaikka kaikki puoltavat lähtemistä. Lähinnä se pienehkö hyppy tuntemattomaan epäilyttää, vaikka siitäkin varmasti selvitään. Ympäristö olisi siis hyvin erilainen verrattuna Suomeen. Olen jo alitajuntaisesti päättänyt että lähden, jos vain valinta käy kohdalle. Oli joka tapauksessa ihan hauskaa päästä taas pitkästä aikaa viihteelle. Sai hetkeksi jotain ihan muuta ajateltavaa kuin tuo ulkomaan keikka. Baarivalintana oli tällä kertaa Molly, joka aiheutti minussa ensin hieman epäilyksiä. Loppujen lopuksi viihdyin siellä oikein hyvin, oli hauskoja kommelluksia ja näki tuttuja.

Oli aika menojen täyteinen viikonloppu. Tuli sahattua Suomea edes sun takaisin. Tavattiin sukulaisia, vanhoja koulukavereita, ystäviä ja kavereita. Viime viikolla paljastettiin uusi mahdollisuus ulkomailla työskentelyyn peruuntuneen tilalle ja ajattelin tarttua siihen. Minulla ei ole mitään merkittäviä siteitä Suomeen ja uskon että tuollainen kokemus olisi juuri sopiva tähän väliin. Sain tukea päätökseen ystäviltä jotka vain vahvistivat hivenen haparoivaa päätöstäni. Se ei ole kuitenkaan mikään kiveen hakattu juttu, mutta ajattelin viedä asiaa tästä eteenpäin. Kohdemaa ei ole ehkä mikään unelma, mutta se ei menoa haittaa. Olisi paljon muutakin kerrottavaa, mutta täytynee jättää toiseen kertaan.

Olen ollut viime aikoina vähän mieli maassa, mutta kaverit ja ystävät auttoivat kummasti. Sain purkaa viimeisimmät angstit ja vaihtaa kuulumisia. Sitten hieman shoppailua ja illanviettoa isommalla porukalla. Eivät ne miehet näköjään niin hirveästi eroa naisista. Nyt on taas erittäin hyvä mieli. Ehkä en siis lopeta kirjoittamista vielä, kiitokset kommenteista. Syksy ja talvi on aina minulle jotenkin ollut kovin nihkeää aikaa. Taino, sanotaanko näin että tunneskaala on paljon laajempi kuin kesällä. Kesällä on hyvä meininki 24/7, muina vuodenaikoina saatetaan sitten rypeä välillä aika alhaalla.

 Hyms, mitäköhän raportoitavaa olisi naisrintamalla. A:n ja K:n kanssa ollaan edelleen kavereita, mutta jutut ovat siirtyneet henkilökohtaisemmalle puolelle. Pystyn molempien kanssa juttelemaan aika vapautuneesti kaikenlaisista asioista. Vaimon kanssa kulkee ihan mukavasti, tässä pitäisi pikkuhiljaa alkaa varaamaan matkaa. Odotan sitä reissua oikeastaan aika paljon. Olen aikalailla varma, että se tulee olemaan tämän syksyn isoin piristysruiske.

On käynyt jo mielessä tämän blogin / päiväkirjan lopettaminen. Ei ole ollut oikein mitään sanottavaa pitkään aikaan. Viime aikoina on tapahtunut kaikkea pientä. Jokin minussa on nyrjähtänyt, enää en ole se porukan kuuntelija. Myös jonkinmoista tylsää aikuistumista on ollut havaittavissa. Ne muutokset, joita odotin tapahtuvaksi ovat joko peruuntuneet tai siirtyneet. Mutta hei, loppujen lopuksi asiat ovat taas erittäin hyvin. Muutamaa kaveria voisin alkaa kutsua jo ystäviksi, eikä sinkkuus ole enää mikään mörkö.

Tässä tiivistetysti muita tapahtumia. 

• Minulla oli alivuokralainen viikon ajan
• Kokeilin melontaa yksikkökajakilla
• Toista viikkoa päällä ollut flunssa pysäytti urheilut taas alkuunsa
• Olen jäänyt nettipokeriin koukkuun