Pari päivää yksin mökillä ovat antaneet hieman aikaa ajatella asioita, ehkä osittain hieman liikaakin. Huomaan ajattelevani aika usein A:ta ja sitä minkälaista olisi viedä kaveruus astetta pidemmälle. Minulla on osittain sellainen ongelmallinen ajattelutapa, että tapailusta on vain kaksi polkua eteenpäin, joko platoninen ystävyys tai sitten parisuhde. Alussa vain valitaan jompikumpi ja sitä sitten pitää tiukasta seurata. Jos polulta lipeää, ei ole luvassa muuta kuin ongelmia. Kaikkialla toitotetaan kuinka rakkauden pitää roimahtaa ensisilmäyksellä.

Onhan se kieltämättä aika romanttinen ajatus, mutta minulle jotenkin sopii paremmin hieman hitaampi lähestymistapa. Haluan tutustua toiseen hieman paremmin ennenkuin alan mihinkään vakavaan. Toisaalta liian varovainen ei saisi olla, koska silläkin on taas omat haittapuolensa. Ehkä se on tällaisten toisella kierroksella olevien sinkkujen takapiru, joka aina välillä nostaa päätään? Skeptisistä ja varovaisista mietelmistä huolimatta olen päättänyt kokeilla kepillä jäätä!