Missasin Taiteiden Yön, koska paha flunssapeikko iski. Tuntuu että kyseistä tapahtumaa joko rakastetaan tai vihataan. Koko viikonloppu on tullut katsastettua aika tarkkaan töllön tarjontaa, koska istuminenkin on ollut välillä liian raskasta. Miksi murrosikä ei voisi olla niinkuin Sinisessä Laguunissa, kuukautiset ja aamuseisokit voitaisiin käsitellä Bees & Honeyn ja Demin foorumeiden sijaan ihanan viattomassa paratiisissa? Soneran mainostoimisto tai kuka tahansa, joka on vastuussa tuosta Mobiilimese-mainoksesta voisi lopettaa itsensä ja kyseisten mukahauskojen pätkien tuottamisen. Hyvä kampanjasuunnittelua ei ole sitä että mainoksella täytetään jokaikinen mahdollinen mainoskatko. Hitto, nythän minä suoritan heidän puolestaan viraalimarkkinointia, parasta lopettaa. Muuten menee ihan mukavasti. Tuskin jaksan pienen nenän tukkoisuuden takia hakea lääkäriltä oikein todistusta aiheesta, joten ehkä vain ryömin aamulla töihin osittain vajaakuntoisena.
Nauroin vedet silmissä komedialle, jonka bongasin sattumalta Joostista. Vaikka "big three ouhon" on vielä onneksi hetki aikaa, löysin tuosta niin monta jo itseää koskettavaa klisettä. Tottakai samaistan itseni Chadiin, joka on ihastunut työkaveriinsa ja molemmat pelaavat omaa peliänsä. Tämä Grease-musikaali kertokoon kaiken. Netistä voi katsella kokonaisia jaksoja.
I know there is more than just being friends
So many mixed signals to send
Olipas mukava päätös lomalle. Kelit olivat hienot koko viikon. Liuottelin varpaita laiturin nokassa, kävin Särkänniemessä ja tutustuin kotikaupungin muuttuneeseen yöelämään. Taidan viimeiset pari päivää vain puuhailla kotona jotain pientä ja aloittaa henkisen valmistautumisen duuniin. Minulla on ehkä jotain tapahtumassa tässä syksyn aikana ja kaikki ovat vain parempaan. Olisi mahdollisuus päästä töihin ulkomaille, on pitkästä aikaa edes jotain sutinaa, Milanon reissu ja ehkä myöhemmin jatko-opiskeluiden aloittaminen. Vaihtoehtoja siis on, katsotaan mihin elämä heittelee.
Tapasin viikolla myös vanhaa ystävää, joka pitkän rilluttelukauden jälkeen on löytänyt itselleen kumppanin. Pari vaikuttaa hirmu onnelliselta ja tällä kertaa en tuntenut minkäänlaista kateellisuuden pistosta, vaan päinvastoin olin vilpittömästi onnellinen heidän puolestaan. Mökillä yksin ollessa oli hyvin aikaa myös harrastaa pientä itsetutkiskelua. Yritin tehdä plus-miinus listaa omasta persoonastasi mahdollisimman objektiivisesti. Negatiivisena pidän tiettyä itsekkyyttä ja jääräpäisyyttä, mutta olihan siellä jotain hyvääkin. Totuttuaan yksin olemiseen se omaan napaan tuijottaminen jää joskus vahingossa päälle, vaikka seurassa olisi muitakin. Siihen havahtuu aina välillä.
Kaiken kaikkiaan tämän vuotinen kesä oli kyllä onnistunut. Tunnen olevani levännyt ja paljon paremmalla mielellä kuin keväällä. Vaikka eihän tämä toisaalta vielä ole ohi, näköjään elokuusta on tullut melkeimpä parempi kuin perinteisistä kesä- ja heinäkuusta.
Pari päivää yksin mökillä ovat antaneet hieman aikaa ajatella asioita, ehkä osittain hieman liikaakin. Huomaan ajattelevani aika usein A:ta ja sitä minkälaista olisi viedä kaveruus astetta pidemmälle. Minulla on osittain sellainen ongelmallinen ajattelutapa, että tapailusta on vain kaksi polkua eteenpäin, joko platoninen ystävyys tai sitten parisuhde. Alussa vain valitaan jompikumpi ja sitä sitten pitää tiukasta seurata. Jos polulta lipeää, ei ole luvassa muuta kuin ongelmia. Kaikkialla toitotetaan kuinka rakkauden pitää roimahtaa ensisilmäyksellä.
Onhan se kieltämättä aika romanttinen ajatus, mutta minulle jotenkin sopii paremmin hieman hitaampi lähestymistapa. Haluan tutustua toiseen hieman paremmin ennenkuin alan mihinkään vakavaan. Toisaalta liian varovainen ei saisi olla, koska silläkin on taas omat haittapuolensa. Ehkä se on tällaisten toisella kierroksella olevien sinkkujen takapiru, joka aina välillä nostaa päätään? Skeptisistä ja varovaisista mietelmistä huolimatta olen päättänyt kokeilla kepillä jäätä!
Niin se mieliala heitti taas täyskäännöksen. Käytiin eilen A:n kanssa treffeillä, jotka kestivät aikalailla suunniteltua pidempään. Höpöteltiin useampi tunti ja käytiin katsomassa leffassa romanttista hömppää ála Audrey Tatou. Oli harvinaisen kiva ilta. Päätin fiilistellä vielä lopuksi hieman Suomalaista kesäyötä ja hyppäsin bussista ulos ja kävelin loput kilometrit himaan elokuisessa yössä. Oli mukava löntystellä pitkin valaistuja omakotialueita. En edelleenkään osaa määritellä tuota meidän juttua, mutta ainakin tunnumme viihtyvän toistemme seurassa. Erittäin hyvä mieli jäi kuitenkin eilisestä. Eihän noita kavereita ole koskaan liikaa.
Päätin lähteä kotikonnuille Mansesteriin katsomaan onko kaupunki edelleen yhtä kiva kuin muistin. Rupesi jonkun verran lapsettamaan ja ajattelin käydä katsastamassa Särkänniemen uudet vermeet. Ehkä joutuu myös liuottelemaan jalkojaan laiturin nokassa, käymään ongella ja puuhailemaan muuta mökkielämään kuuluvaa. Nyt on kyllä kaikenkaikkiaan erittäin hyvä fiilis. On kesä, ystäviä ja kaikkea mukavaa tekemistä. Olen mielestäni ottanut tästä lomasta kaiken irti mitä pitääkin.
Or not. Tämä on nyt tällainen humalapostaus, joten älkää edes yrittäkö löytää tästä mitään kultaista lankaa. Olen hieman oudossa tilanteessa. Toisaalta on vaimo ja toisaalta on A jonka kanssa olen erittäin vahvasti friend zonella. Toinen on useamman tuhannen kilometrin päässä ja toista näkee päivittäin. Tulen molempien kanssa juttuun, mutta silti molemmissa on omat kommervenkkinsä, joiden takia niistä on hyvin vaikea ruveta muodostamaan sen ihmeellisempiä. Toisaalta olisi mukava olla joku joka odottaisi kotiin, mutta toisaalta nautin tästä itsenäisyydestä. Kaikki tuntuu olevan tällä hetkellä tällaista jotta/mutta peliä. Tätä on kestänyt jo aika pitkään. Olen toisaalta itse osaltani aiheuttanut tämän tilanteen. Taidan painua landelle viikoksi miettimään näit juttui.
Muuten menee enemmän kuin hyvin. Viikko on vielä lomaa jäljellä ja kaikkea pientä kivaa on tullut tehtyä. Tänään viimeksi aiheutettiin pahennusta pitkin rakasta pääkaupunkiamme. Suomalaiset ovat kyllä aika jäykkiksiä.
