Sinkkumiehen maailma

Nappasin tämän ihan hauskalta vaikuttavan meemin Aroketulta. Kaipa nämä lauseet käyvät myös miehen suuhun. Oma puhekieleni on jotain ihme sekoitusta Tamperetta nääs ja pääkaupunkiseutua.

1. Siskoni punainen mekko mahtuu myös minulle.
Sikkon punanen mekko menee myäs mulle.

2. Tarvitsetko apua kirjoitustehtävässä, jonka maantiedonopettaja antoi?
Tarvitsä jeesiä siin kirjotusnakissa, jonka maantiadonmaikka anto?

3. Hyvä on, tehdään niin kuin sinä ehdotit.
Ookoo, tehää sit niin.

4. Isäni äiti kertoi hakevansa meidät noin kello 17.45.
Pikku-mummu sano hakevansa meirät bout varttia vaille kuus.

5. Matkustinkin Helsinkiin linja-autolla, koska myöhästyin junasta.
Mää meninki sit dösällä stadiin, koska missasin junan.

6. Oletko nähnyt missään isoveljeni matkapuhelinta?
Ookko nähny mun broidin luuria missää?

7. Ostitko sen hameen, jonka näimme viime viikolla Hennes&Mauritzissa?
Ostiks sä sen hameen, joka bongattiin viime viikol hemulista?

Tällä viikolla se sitten vihdoin alkoi. Tiistaina oli sen verran hieno keli, että oli pakko käydä käräyttämässä ne vihoviimeisetkin paikat. Huomenna viikoksi rannikolle möksäilemään viikoksi hyvässä seurassa. Lopuksi kahdeksi viikoksi ei ole suunnitelmia, ehkä lähden varmaan käymään kotikonnuilla Tampereella tai sitten reissuun johonkin päin Eurooppaa. Näinä muutamina päivinä on ollut luksusta valvoa myöhään ja herätä silloin kun huvittaa. Ensi viikolla on paras olla hyvä keli tai mustaksi muutun! Tai siis ööh, juurikin päinvastoin. Vähän on tämä kesä mennyt ohitse minulta, mutta eiköhän se tästä pikkuhiljaa. Varsinkin kun nyt pääsi tuosta pienestä rasitteesta nimeltään työpaikka pääsi ainakin kuukaudeksi eroon.

Eli jos minusta ei kuulu pariin viikkoon mitään, se ei johdu siitä että olisin joutunut parisuhteen pyörteisiin. Olen vain lomalla.

Olin syömässä ja putkeen tulivat Tampaxin ja sen Dycyjotain hiivatulehduslääkkeen mainokset. Meinasin menettää ruokahaluni. Tampaxin mainoksessa kehuttiin kuinka helposti se asettuu paikoilleen. Asian havainnollistamiseksi Tampax ottaa lasiputkessa skabaa kilpailevan merkin kanssa. Ei kuukautisissa tai hiivatulehduksissa ole sinänsä mitään ihmeellistä, mutta nuo mainokset… Aaargh!

Rupesin jo suunnittelemaan jotain miitingin tynkää A:n kanssa, mutta huomasin että aikataulut eivät mene oikein yksiin. Noh ollaan kuitenkin pidetty yhteyksiä, joten voi olla että jotain järjestyy. Olen yrittänyt sentään esittää oman kiinnostukseni treffata. Loma alkaa ensi viikolla ja kyllähän sitä onkin odotettu. Ei ole tänä kesänä oikein päässyt sellaiseen kesäfiilikseen, mutta uskon että seuraavan kuukauden sisään se onnistuu. Eivätkä nuo kelitkään ole olleet kovin kummoisia.

kerrankin unohtaa kaikki se vakava,
mitä on huomenna ja vittu ikinä.

Aihe näyttää olevan kovin suosittu pelkästään silläkin perusteella, kuinka paljon porukkaa eksyy sopivilla hakusanoilla Googlen kautta tänne. Muutaman viime viikon aikana on tapahtunut jotain. Olen ollut hieman hämilläni miten kaikkia noita mahdollisia vihjeitä pitäisi tulkita. Lounaita kahdestaan, tekstailua työajan ulkopuolella ja pitkiä rupattelutuokioita nyt kun töissäkin on hieman rauhallisempaa. Sain vielä vihjeen, että tavattaisiin kesälomalla jossain vaiheessa ja puuhattaisiin jotain yhdessä. En tiedä onko A kiinnostunut “siinä” mielessä, mutta ainakin seura tuntuu kelpaavan. Ei minullakaan ole mitään sitä vastaan, A on harvinaisen hauska ja mukava tyyppi, jonka kanssa voi keskustella mistä vain. Eipä tämä tihentynyt yhdessäolo ole jäänyt työkavereidenkaan silmissä huomaamatta, koska olen saanut asiasta jo pientä kuittailua kuittailua. Otan sen ihan positiivisena seikkana ja pieni flirtti piristää kummasti työpäivää. Voisin jopa väittää, että olen kaivannut normaalia parisuhdetta nyt kun olen asioita pohdiskellut. Tämä sinkkuilu alkaa aina välillä kyllästyttämään.

Eilisen Live Earthin (toim. huom.) aikana kuulin ensimmäistä kertaa tiedostavasti Snow Patrolia. Olen kuullut sitä aikaisemmin jonkun TV-sarjan täytteenä, mutta tällä kertaa tämä biisi sai aikaan kylmiä väreitä. Pitänee suunnata levykauppaan.

Tuli vedettyä kesän ensimmäinen vaellus Kurjenrahjan kansallispuistossa. Paikka valittiin suomaastonsa takia, jollaista ei oltu vielä varsinaisesti nähty. Minuun eivät kyseisen paikan maisemat eivät tehneet juurikaan vaikutusta ja ihmettelen osittain vaellusreitin suunnittelijan valintoja. Mitä näkemistä on kivessä ja hakkuuaukioissa? Muuten kyllä kaurapuuro maistui taas hyvältä ja jalat huusivat 8h tarpomisen jälkeen armoa. Tänään tultiin Turun uimastadionin saunan ja suihkun kautta junalla takaisin himaan. Oli ihan mukava saada itsensä hetkeksi irti arjesta.