Erinäisten kiemuroiden kautta porukat kysäisivät haluaisinki heidän vanhan ruokapöytänsä ja kyllähän se kelpasi. Aamuyöstä lähdettiin kaverin kyydissä hakemaan ne Tampereelta. Nyt kämppää koristaa edes hitunen suomalaista muotoilua länsinaapurin halpavirityksen joukossa.
Nyt se sitten selvisi, eli jätän kesälomasta syksymmälle viikon kesälomaa ja lähden tapaamaan vaimoa Milanoon. Siitä tulee sellainen yhdistetty lomamatka + treffit. Vaimo menee pariksi kuukaudeksi työskentelemään sinne malliksi ja suureksi harmikseni siihen mallikommuuniin ei kuulemma saa majoittaa ulkopuolisia. Hieman meinasi jo järki potkimaan kehiin, eli onko nyt hieman liioiteltua lähtemään treffeille Milanoon asti? Sitten rupesin miettimään, että todennäköisesti minua vain kaduttaisi suuresti jos en lähtisi. Sitäpaitsi vaikka kaikki menisi treffien suhteen täysin puihin, jota suuresti epäilen, on minulla silti kaunis Italialainen kaupunki tutkittavana. Sen verran hyvin on juttu luistanut, että pystymme olemaan varmasti vähintään ystäviä.
K:lla on aika surullinen tilanne menossa, en ymmärrä kuinka se jaksaa olla niinkin pirteällä päällä kuin se on. Itse olisin varmaan täysin atomeina, ilmeisen vahva ja järkevä ihminen.
