Viimeiset kaksi viikkoa ovat olleet varmaan raskaimmat aikoihin. Kiitos kuuluu lähinnä töille. Vit^Hharmittaa koko ajan ja tuntuu ettei missään vaiheessa pääse oikein hengähtämään. Heti kun edelliset proggikset on saanut alta pois, niin jo uutta pukkaa. Yhtenä iltana meinasi olla jo itku herkässä. Hammasta purren tulee väännettyä eteenpäin siinä toivossa, että kohta helpottaa. Ensi viikko on taas kiireinen, tiedän sen jo valmiiksi. Teen huomenna jonkun supersuunnitelman, ettei pakka leviä kokonaan käsistä.

Jos on angstia, niin on tässä jotain hyvääkin menossa. Suunniteltiin mökin vuokraamista kesällä viikoksi porukalla ja ehkä jotain ulkomaanreissun tynkää. Sain reiluhkot veronpalautukset, joten voinen aika huoletta lähteä reissuun. Pitäisi vaan nyt tappaa tämä stressi heti alkuunsa ja ottaa astetta lunkimmin.