Olen
- käynyt katsomassa KOM-teatterin Loppukilpailun
- toiminut olkapäänä Ukrainalaiselle alusvaatemallille
- tehnyt 12h työpäiviä
- esiintynyt alan seminaarissa
- vanhentunut vuodella
- leikkinyt maailman suloisimman tyttömuksun kanssa
- aloittanut kevään lenkkeilykauden
Olen aina pitänyt itseäni “miehenä, jolle ei koskaan tapahdu mitään”, mutta kun rupeaa miettimään esimerkiksi neljän edellisen päivän tapahtumia, niin mahtuu siihen kaiken näköistä. Viikonloppu oli mitä mahtavin, juuri sopivasti toimintaa ja lepoa. Tuskin tätä fiilistä pystyy pilaamaan edes tälle viikolle luvattu takatalvi.
Ajattelin pikkuhiljaa tehdä jotain tunnusteluja työpaikkaromanssin suhteen, koska niiiin selkeästi tullaan hyvin juttuun. Ah, Pariisi, tuo rakkauden kaupunki. Minua nyt vain jotenkin jarruttaa tosiaan se, että ollaan työkavereita. Tässä ei ole edes mitään kolmiodraamaa, koska molemmat ovat sinkkuja.
Kesä tekee kovasti tuloaan, tekisi mieli lähteä taas porukalla pusikkoon eräjormailemaan. Tänään tuli FST:ltä jotain juttua Repolammista, jossa oltiin viime juhannuksena. Pitääpä katsoa ja fiilistellä.

Kannattaako Loppukilpailu käydä katsomassa?
Comment by Anonyymipelle — 10.4.2007 @ 22:13
Ehdottomasti kannattaa! Varsinkin mustan komedian ystävänä pidin näytelmän annista. Olemmeko me suomalaiset oikeasti tuollaisia? Pikajuoksijaa näyttelevä Johannes Korpijaako on tosin nyt poissa kuvioista.
Comment by Sinkkumiehen maailma — 10.4.2007 @ 23:12