Paljon ja kuitenkin niin vähän on tapahtunut vajaassa viikossa. Perjantaina pidettiin jonkinmuotoinen yhdistetty palaveri ja illanvietto, joka lässähti täysin tunnelmaltaan. Nyt tiedän miksi ne työkaverit, joiden kanssa tulee parhaiten toimeen ovat kokonaan toiselta osastolta. Kyllä opiskellessa oli vaan mukavaa, kun ympärillä oli saman ikäisiä ihmisiä, jotka olivat kiinnostuneet samoista asioista. Tuntee olevansa jotenkin väärässä seurassa, kun aletaan puhumaan avioeroista, lasten tapahtumista ja päivähoitopaikoista.
Noh jos kyseinen ilta ei ollut mikään suurmenestys, niin muuten menee vallan mainiosti. Vuosi sitten päätin, että haluan kehittää itseäni. Tavoitteena oli kohentaa sosiaalisia taitoja ja empatian määrää. Eivät ne missään pohjalukemissa silloinkaan olleet, mutta aina on varaa parantaa. Tuntuu että minua pidetään nykyisin yhä enemmän sellaisena “hyvänä tyyppinä”, joka tulee kaikkien kanssa toimeen.
Nyt on pakko ryhdistäytyä liikunnallisten aktiviteettien osalta, viimeiset kaksi tai kolme viikkoa ovat menneet ihan plörinäksi. Nyt on otettu käyttöön kaverin kaverin tekemä saliohjelma neljälle päivälle. Ensimmäinen päivä tuntui tauon jälkeen erittäin hyvältä, en edes muistanut kunnolla miltä se endorfiiniryöpsäys tuntuukaan. Kunhan kakin sataminen taivaalta loppuu, julistan lenkkeilykauden alkaneeksi.
Naisrintamalla on hiljaista kuin huopatossutehtaassa, olen vain ollut jotenkin horroksessa koko talven. Eihän ne karhutkaan koko aikaa riehu, ne vetää puolukoita välillä. Jotain viritelmää tässä on ollut, mutta niistä joskus myöhemmin.
Nyt soi: Plummet - Cherish The Day (Antillas Remix Radio Edit)
