Vaikka Airbus 320 laskeutui pehmeästi Helsinki-Vantaalle, samaa ei voi sanoa työelämään palaamisesta. Hiihto- ja sairaslomat sotkevat tehokkaasti pakkaa. Kiirettä pitää ja ajankäytön hallinnan ansiosta olen pysynyt jotenkin aisoissa. Sain tehtäväksi pitää lyhyen esitelmän alan seminaariin muutaman viikon päästä ja pidän sitä ihan hyvänä nakkina, vaikken esiintymisestä niin hirveästi pidäkkään. Paikalla on satakunta oman alan asiantuntijaa tai johtotehtävissä olevaa henkilöä, joten nyt on hyvä tilaisuus tehdä ainakin naama tutuksi. En voi kieltää etteikö hieman jänskättäisi.

Barcelonan reissun jälkeen tuli taas mieleen se vaihtoehto, että lähtisi esimerkiksi vuodeksi tai kahdeksi ulkomaille töihin. Emokonserni on kansainvälinen, mutta epäilen suuresti löytyisikö sieltä mitään sopivaa tehtävää. Voisin ainakin ilmaista kiinnostukseni ulkomailla työskentelyyn, jos ei muuta. Innostuin aikoinaan vaihtoon lähdöstä, mutta silloinen tyttöystävä pisti hanttiin. Näin jälkikäteen ajatellen hieman harmittaa, vaikka silloin ratkaisu oli aika helppo.

Viikonloppu meni ihan kivasti ja tarkoitus oli lauantaina lähteä radalle. Porukka kutistui lopulta niin pieneksi, että jäätiin kaverin kanssa kämpille katsomaan leffoja. Eilen onnistuin tekemään oharit K:lle, koska puhelimessa oli jotain häikkää. Päätettiin sitten siirtää miitinki tälle päivälle. Johan tätä on muutama kuukausi järkkäilty. Yleisesti ottaen on ollut kohtalainen ihan fiilis, vaikka voisihan tuo työnteko hieman paremminkin maistua. Olen jotenkin jumiutunut tuon matkan ja kesän väliseen odottavaan tilaan.

Nyt siivoamaan kämppää naisen vierailun arvoiseen kuntoon. Eli jemmataan korni tyttökalenteri kaappiin.