Sinkkumiehen maailma

Noin, lennot ja hostellit on varattu. Tehtiin johtajaratkaisu ja päätettiin lähteä Barcelonaan muutamaksi päiväksi. Torstaina lähtö ja maanantaina takaisin. Kelien suhteen alkuperäiseen suunnitelmiin kuulunut Praha/Budapest/Lontoo ei kuulostanutkaan enää niin kivalta. Hieman olen jo täpinöissä koko reissun suhteen, parissa päivässä pitäisi kaivaa netistä infoa mahdollisista vierailun arvoisista kohteista ja klubeista. Barcasta pääsisi lautalla esimerkiksi Ibizalle, mutta se taitaa jäädä tällä kertaa väliin. Toisaalta Pachalla ja Spacella näyttäisi olevan mestat myös mantereella, joten pitää miettiä vielä. Tästä tulee varmaan sellainen aika tiivis yhdistetty kaupunki- ja biletysloma. Rannalla ei varmaan ihan vielä tarkene. Menee selailemaan Mondon opasta.

np: Balearic Bill - Destination Sunshine

Videossa oleva jantteri on lähes yhtä salskea kuin allekirjoittanut itse.

Kohtalaisen hyvin nukutun yön jälkeen kuumeinen olo alkoi jo helpottaa, ainoastaan nenä on enää tukossa.

Sain viime viikolla yhden kiireisen työn hoidettavaksi. Ei mikään iso tai sinänsä merkittävä, mutta vastaavasti ensimmäinen työ suhteellisen isolle ja potentiaaliselle asiakkaalle ja aikataulu tottakai kiireinen. Jatko yhteistyölle on kiinni kampanjan palautusprosentista, johon minulla ei sinänsä ole osaa eikä arpaa. Siinä sitten väännettiin koko viikko aika tiivisti ja työ saatiin valmiiksi aikataulujen mukaisesti. Vastaan tuli pieniä teknisiä ongelmia, jotka onnistuttiin luovasti ratkaisemaan. Yhtä pientä lipsahdusta lukuunottamatta olen tyytyväinen suoritukseeni. Minussa ilmenee välillä hullu suorittamisen halu, joka ruumillistui tässä projektissa. Jos olen päättänyt, että jokin homma pitää saada valmiiksi, niin sehän sitten tulee. Vaikka kaikin mahdollisin keinoin. Koin pientä onnistumisen riemua, kun kävin tuotannon puolella katselemassa kuinka työ lopulta konkretisoitui materiaksi. Sain pomolta pienen kiitoseleen viikon työstä, mutta se lämmitti kummasti mieltä.

Eksä tuli eilen meseen kyselemään kuulumisia ja ihmetteli kovasti miten olen edelleen sinkkuna. Miten näin kiva ja fiksu miehenalku ei “löydä” ketään. Näinhän se vaan on. Aktiivisesti en ole etsinyt, koska tiedän että joku päivä se kuitenkin napsahtaa kohdalle kun sitä vähiten odottaa. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että jättäytyisin pois esimerkiksi treffailukuvioista tai pitäisi silmiäni auki. Olen mailaillut kuukauden verran ihan mielenkiintoisen oloisen neidin kanssa, mutta ei siitä ei sen enempää. Työpaikkaromanssin kanssa ollaan selkeästi friend zonella ja molemmat tuntuvat nauttivan satunnaisista keskusteluista. Olen pikkuhiljaa tullut siihen lopputulokseen, etteivät miehet ja naiset eroa juurikaan toisistaan siinä suhteessa. Molemmilla on samat toiveet, motiivit, pelot ja epävarmuuden tunteet nimenomaan kumppanin etsinnässä tai parisuhteissa.

Tämä päivä menee varmaan parannellessa ja huomenna pidetään kaverin kanssa miitinki ja tehdään sotasuunnitelma ensi viikon reissua varten. Eli varmaan valitaan osittain arvalla Euroopan kartalta kaupunki X, varataan lennot ja hotellit.

Puuh, pikainen visiitti Turussa ja heti sain taudin. On se vain sellainen paikka. Pari päivää on ollut aika kurja olo, saikkua en jaksanut hakea. Nenä vuotaa, lihaksia särkee ja veto on poissa. Puhumattakaan uskomattoman kiireisestä viikosta 12-14h työpäivineen. Haen lohtua olooni siitä, että ensi viikolla on hiihtoloma ja päätettiin lähteä kaverin kanssa reissuun ulkomaille Kelan estelyistä huolimatta. Nyt vain lepoa muutama päivä ja sitten matkasuunnitelmien pariin, olen sen mielestäni ansainnut. Töttöröö!

Ura nytkähti hieman eteenpäin viime viikolla. Pääsen kuulemma taitojeni vuoksi olemaan aktiivisesti mukana “uusien liiketoiminta-alueiden parissa”. Kuulostaa kivalta, mutta tämä realisoituu vasta sitten kun asiakkaiden puolelta tulee aktiviteettia. Se vastaisi ainakin paremmin koulutustani ja omia kiinnostuksen kohteita. Muutenkin hommia on piisannut enemmän kuin tarpeeksi. Perjantaina pumahti sellaisen satsi kolmen aikaan, että päätin mennä lauantaiksi tekemään niitä pois. Oli yllättävän hauska tehdä töitä täysin autiossa konttorissa popit kaakossa, ilman että kukaan tulee missään vaiheessa päivää keskeyttämään jollain nakilla.

Olen yrittänyt vältellä iltapäivälehtiä, mutta viime viikolla sorruin. Onko joku muukin sitä mieltä että Susan Kurosen temput menevät jo hieman pitkälle? Okei, ehkä Masa ei ollut maailman tahdikkain ilmoittamalla erosta tekstiviestillä, mutta silti. Minusta on aika härskiä levittää noinkin henkilökohtaisia juttuja koko maailmalle. Kirjaanhan sähköpostit ja tekstarit eivät loppujen lopuksi ilmeisesti edes päädy ja epäilen olivatko ne siellä alunperinkään. Ensin pidetään tiedotustilaisuus, seuraavana päivänä julkkislakimies neuvoo Vanhasen haastamaan kunnianluokkauksesta ja lopulta kustantaja käskee poistamaan ne kirjasta. Haiskahtaa “hieman” julkisuushakuiselta touhulta. Susanista on tullut Suomen tunnetuin sinkku, mutta samalla myös varmasti vähiten haluttu. Eihän tuollaiseen huithapeliin uskalla kukaan sekaantua, jos pelkona on että henkilökohtaisia juttuja pitää setviä julkisesti lehtien palstoilla. Minulla onkin jääkaapin ovessa aiheeseen liittyvä magneetti.

Aamulla meinasivat puurot mennä väärään kurkkuun hesaria lukiessa. Uudet tutkimustiedot raiskauksien määrästä Suomessa olivat aika hätkähdyttävää luettavaa. Keskustelin asiasta muutaman kaverin kanssa ja joku heitti ilmoille eron raiskauksen ja “sukupuoliyhteyteen pakottamisen parisuhteessa” välillä. Ilman parempaa tietoa muistelisin, että se luetaan lieventäväksi asianhaaraksi. En käsitä miten raiskaus eroaa siinä suhteessa tunteeko tekijän vai ei. Kuulostaa jotenkin alkukantaiselta että sormus antaisi jotenkin miehelle luvan olettaa, että seksiä saa halutessaan vaikka väkisin. Toki se on rankaistava teko joka tapauksessa, mutta lainsäätäjät antavat tällaisillä kommervenkeillä mielestäni raiskauksesta parisuhteessa aika vähättelevän kuvan. Fyysisen koskemattomuuden pitäisi mielestäni aina olla ihmisen perusoikeus.

Olen erittäin leppoisa kaveri, mutta tänään meinasi lentää tavaroita seinille. Tulen iloisin mielin kotiin ja Kelalta oli tullut täysin puskasta 2100€ karhu liikaa maksetuista opintotuista vuodelta 2005. Kakstuhatta %!”# ekiä. Tämä osoittaa opintotukijärjestelmämme hienouden. Eli skenaario oli tämä:

• Olin päätoiminen opiskelija toukokuun loppuun asti
• Sain huhtikuussa tietää mahdollisesta vakituisesta duunipaikasta, jonne tein lopputyötäni
• Aloitin työt kesäkuussa ja peruutin opintotuet loppuvuodelta
• Minulla ei olisi ollut edes mahdollisuutta nostaa opintotukia loppuvuodelta

Ei tullut pieneen mieleeni, että tuloraja lasketaan takautuvasti myös loppuvuodelta, vaikken nostanut Kelalta euroakaan tukia valmistumiseen asti. Minun olisi pitänyt valmistua tai keskeyttää opintoni, jotta tulojen kertymisen laskenta olisi loppunut. Kertokaa minulle mikä hiton logiikka tuossa on? Nyt minua rangaistaan siitä että tein töitä täysin opiskeluja haittaamatta plus lopputyötäni valmistuakseni seuraavan vuoden keväällä. Ilmeisesti minun olisi pitänyt tehdä töitä nälkäpalkalla ja aloittaa sitten normaalilla liksalla vasta vuoden 2006 alusta. Minun olisi kai sitten itse pitänyt tajuta tämä.

Tottakai tiesin tulorajat, mutten käsittänyt että ne vaikuttavat myös takautuvasti loppuvuodelta kun tukien saaminen ja päätoiminen opiskelu oli loppunut. Hauskintahan tässä on se, etten olisi ollut edes oikeutettu tukiin tuolta loppuvuodelta. Soitan huomenna Kelaan, en varmaankaan olen ainoa joka niin tekee.

Kiitos ja anteeksi!

Huomaa hyvin ettei ole pahemmin ollut kiireitä, koska ollut motivaatiota urheilla suht aktiivisesti.

ma: sali (olkapäät, rinnat ja kädet)
ti: sali (sama)
ke: salibandy
to: sali (vatsat, selkä ja jalat)
pe: sali (sama)
la: sali (sitä sun tätä, enimmäkseen yläkroppaa)
su: luistelua / höntsylätkää

Palautumispäivät, mitä ne ovat? Ensi viikolla voisi ottaa vähän rauhallisemmin.

Piti mennä aikaisin nukkumaan, mutta pitihän se katsoa ja fiilistellä tuo video läpi. Kahta lukuunottamatta tunnistin kaikki. Pääosin amerikkalaisia kasaripiirrettyjä. Tuosta jäivät pois noin äkkiä mietittynä Tao Tao, Tohtori Sykerö, Maija Mehiläinen, Peukaloisen retket, Matkalla Maailman Ympäri ja Olipa Kerran Elämä ja Ihminen. Hieman ovat rauhallisempia nämä Eurooppalaiset piirretyt. Kyllä lapsena oli vaan mukavaa.

Töissä oli pitempi koulutussessio ja viime yönä unet jäivät aika vähiin. Simahdin sohvalle jo seitsemän aikaan ja heräsin myöhään illalla. Nyt ei sitten sattuneesta syystä nukuta enää yhtään. Päässä pyörii miljoonia ei ehkä niin positiivisia ajatuksia. Päästin suustani aikamoisen sammakon, joka loukkasi yhtä työkaveria jonka kanssa muuten olen tullut hyvin toimeen. Nyt on lievähkö morkkis päällä. Pitää pyytää maanantaina anteeksi käytöstäni, koska tarkoituksenani ei ollut loukata. Osaltaan myös täysin minusta riippumattomat olosuhteet vaikuttivat tilanteen syntyyn, mutta se ei hirveästi lohduta juuri tällä hetkellä.

Onneksi tilanne töissä on hieman rauhoittunut ja olen kerinnyt hoitamaan myös sosiaalisia suhteita. Huomiseksi pitäisi sopia jotain ohjelmaa. Meillä on vain kaveriporukassa usein se ongelma, ettei kukaan saa ilman potkimista mitään aikaiseksi. Sitten manaillaan myöhemmin, että olipas tylsää olla yksin himassa, miksei tehty jotain kivaa? Varsinkin näin talvella pitkin pääkaupunkiseutua levittäytyneiden kavereiden haaliminen yhteen on jotenkin hankalampaa. Kesällä sitten lähdetään kyllä mieluusti rannalle, lenkille tai terassille. Ilmeisesti olen nyt vain hieman seurankipeä.

Kylläpäs tuosta ylläolevasta huomaa minkälainen känkkäränkkä tästä joskus tulee nälkäisenä ja väsyneenä. Huomenna kaikki on taas toisin.