Sveitsissä vaihdossa oleva kaveri tuli meseilemään ja otettiin taas puheeksi se, että lähdettäisiin/lähtisin sinne porukalla. Kaverin Suomeen takaisintulo aikaistui melkein puolella vuodella, joten reissuun pitäisi lähteä suhteellisen nopealla aikataululla. Monimutkaisten aikataulujen sovituksen jälkeen päädyttiin siihen, että kaverin on tultava viikoksi takaisin Suomeen hiihtolomien aikaan ja lähdetään sitten täältä äkkilähdöllä jos vain suinkin mahdollista. Olisihan se ollut kiva päästä laskettelemaan Alpeilla. Ollaan molemmat jonkun kaupunkikohteen puolella, katselin itse alustavasti Prahaa ja sieltä sitten junalla Wieniin. Vinkkejä otetaan vastaan. Tsekkejä ainakin yksi kaveri vuolaasti ylisti. Itse alunperin haaveilin Zurich, Pariisi, Barcelona kierroksesta. Olen vieraillut itse ainoastaan kaikissa naapurimaissa ja nyt iski pienoinen matkakuume. Vanhempia ei koskaan kiinnostanut lähteä Suomea pitemmälle ja opiskellessa en tohtinut ottaa lainaa pelkästään matkustamista varten. Ehkä nyt olisi hyvä aika. Olen kuitenkin ollut aina kiinnostunut muista kulttuureista ja elämäntavoista. Nekin olisi hieno kokea muutenkin livenä, eikä vain kirjoista tai valokuvista.

Tyttökaverinsa kanssa yhteenmuuttanut T on ollut jo muutaman päivän jälkeen hieman rikki, koska kämpästä ei oikein tahdo löytyä sellaista omaa tilaa. Eli toisinsanoen T joutuu hyvin monessakin asiassa alistumaan aikaisemmin kämpässä asuneen tyttökaverin kuvioihin, joka on sinänsä ihan ymmärrettävää. Tottakai minunkin valitsemani järjestys ja rutiinit olisivat niitä oikeita. Itse olen vielä täysin turhaan aukonut päätäni T:lle tohvelisankari-läpän muodossa. Juttelin asiasta täysin ulkopuolisten henkilöiden kanssa ja valaistun hieman itsekkin. T:n pitää mielestäni saada olonsa kotoisaksi tai se alkaa väistämättä näkymään myös parisuhteessa. Olen kuullut moneltakin eri taholta että jos muuttaa yhteen, kannattaa mahdollisuuksien mukaan muuttaa molemmille täysin uuteen asuntoon. Tällöin ainakin tilankäytön ja rutiinien kannalta lähtökohta on tasa-arvoinen. Yllätyin aikoinaan esimerkiksi siitä miten jyrkästi eksä suhtautui ehdotukseeni muuttaa hänen kämppäänsä. Ei kuulemma ikimaailmassa. Otin sen silloin pienoisena loukkauksena, mutta nyt ymmärrän paremmin.