Onpas jotenkin ollut kosketus hukassa viimeiset neljä päivää. Viikonloppu meni urheillessa ja neljän seinän sisällä, koska oli pakko kerätä paukkuja tätä viikkoa varten. Lauantaina sali/uinti ja sunnuntaina tuli hirveä hinku mennä kelistä huolimatta metsään, joten etsin Espoon perämetsistä pienen luonnonsuojelualueen, joka näytti kartan perusteella pelkältä isolta suolta. Tein vimpan päälle eväät ja teet termariin, mutta ei sitten paikan päällä ollut oikein fiilistä. Ehkä siihen vaikutti osaltaan sää ja heti alueen vieressä surisevat suurjännitelinjat. Noh tulipahan reippailtua pari tuntia.

Kaksi päivää on tätä viikkoa takana ja olen jo aikalailla stressaantunut. Koulutuksien pitämistä kolmena päivänä kaikkien muiden töiden lomassa. Minulle on jotenkin kunnia-asia hoitaa tuollaiset extra-nakit mahdollisimman hyvin, joten päivät ovat venyneet. Ei sen puoleen, on mielenkiintoista tavata asiakkaita verrattuna siihen normaaliin rutiiniin. Varsinkin kun ne sattuvat tässä tapauksessa olemaan kauniita nuoria naisia. Kollega jo evästi sanomalla että “X on sitten hirmu mukava ja nätti nuori nainen, ihan noin vinkkinä”. Ilmeisesti tieto sinkkustatuksestani on hyvin kaikkien tiedossa. Pidän ensi viikolla ehdottamasti palkallisen vapaapäivän.

Kaveri ilmeisesti luulee, että tarvitsisin apua deittailun saralla ja lähetti läjän amerikkalaisen deittigurun David DeAngelon opuksia. Touhu on ameriikan tyylin isoa, on DVD:tä, päivän mittaisia seminaareja isoille saleille ja ties mitä. Osalle opeista ei voi kuin nauraa, mutta onhan niissä kieltämättä myös ihan hyvää materiaalia. Minua lähinnä kiinnostavat sellaiset vinkit, jotka ovat sovellettavissa kaikkeen sosiaaliseen kanssakäymiseen. Siitä kun on kummasti hyötyä muussakin kuin deittailussa. Kehonkielestä ja sanattomasta viestinnästä opin sen verran, että ilmeisesti viljelen jatkuvasti alituisesti merkkejä seksuaalisesta kiinnostumisesta koskettelemalla niskaani tai rintaa. Enpäs tiennytkään.

Bioskat on jo otettu käyttöön, voin kertoa käyttökokemuksia myöhemmin.