On aivan sama onko kyseessä joku peli tai kaveriporukan kesken harrastettava joukkuelaji, aina pitää vääntää sata lasissa. Joskus saatan ottaa homman leikkimielellä niinkuin pitääkin, mutta välillä ajatus vain sumentuu ja on pakko ottaa homma niin tosissaan kun sen vaan voi ottaa. Tänäänkin sain naurut muilta kun meinasin heitellä mailaa pitkin seiniä. Lopulta rupesin repeilemään touhuilleni. Ihan hyvä välillä nauraa omille omituisuuksilleensa.

Aasinsillasta kolmanteen, bongasinpas tuosta sivupalkista viime uutenavuotena tekemäni lupaukset. Flirttailua en laske opetelleeni niin hyvin että tuo lupaus voitaisiin kuitata pidetyksi. Muut jopa sain.

Tuntuu että Blogistaniassa vallitsee tällä hetkellä joku alakuloisuutta ja masennusta aiheuttava vakava pandemia. Hyvin monessa lukemistoon kuuluvassa blogissa on aika selvästi aistittavissa yleistä väsymystä, ihmissuhdeprobleemia kumppanin tai kavereiden kanssa ja niin edelleen. En tiedä onko se puhtaasti vuodenajan vai täysikuun aiheuttamaa, mutta itse olen ollut jotenkin vuodenaikaan nähden paljon pirteämpi kuin aikaisempina talvina. En ole koskaan edes pitänyt itseäni järin hilpeänä ihmisenä, koska olen verrannut itseäni aina sellaisiin joka tilanteen ilopillereihin, joita silloin tällöin tulee vastaan. Hurinan pohdinta antoi ajattelemisen aihetta. Pitäisi jättää tuollainen joutavanpäiväinen murehtiminen pois ja koittaa elää enemmän hetkessä. Carpe Diem sanoi Horatiuskin kun baarissa koitti naista iskeä.