Sinkkumiehen maailma

Jos olet vatsanseudun lihasten sikspäkeistä innostunut nuori nainen, tutkipa huolella Sinkkumiehen maailmaa. Stadin sinkusta saattaa löytyä hengenheimolainen.

Kolmesataa on kohtalainen tulos keilailussa. Hienona aasinsiltana tämä on siis kolmassadas raapustelu tähän blogiin Pelin avaus tapahtui kesällä 2005, sen jälkeen on kyllä tapahtunut kaikenlaista. Kommentteja on kertynyt yli 400. Päätoiminen opiskelu vaihtui työelämään plus kaikki muut kuviot siihen päälle. Löin huvikseni Googlen haun joka näyttää tähän blogiin tehdyt linkit. Sieltä löytyi mm. tuo ylläoleva lainaus Blogisanomista. Aiheutti pienoisia naurunpyrskähdyksiä.

Kaksi kuivahkoa viikonloppua alkavat tekemään tehtäväänsä, nyt olisi hirveä hinku päästä pitkästä aikaa tuulettumaan. Hankkiutua sopivaan hiprakkaan mukavassa seurassa. Jalat polkevat tahtia vimmatusti pöydän alla. Oijoi, miksei voi olla jo perjantai?

Tänään oli töissä mielenkiintoinen tilanne. Työpaikkaromanssi eli tästä lähin TR kiisi osastomme ohi ja eräs toinen työkaveri tervehti häntä. Ei vastannut mitään vaan kiisi vihaisena ohi. Tiedän entuudestaan että TR:llä on välillä tapana suutuspäissään mennä tupakalle. Se saattaa sitten välillä avautua minulle että mikä oikein ketuttaa. Tehdään sitä puolin ja toisin, mutta sehän yleensä helpottaa heti kun saa purnata jollekkin. Tuli siinä duunikavereiltakin jotain kuittia aiheesta. Hassua sinänsä että TR:ssä on paperilla kaikki kunnossa, mutta ei vaan ole mitään kipinää siinä mielessä. Sen takia sen kanssa oleminen onkin niin helppoa. Pitäisi varmaan käyttää samaa mielentilaa myös niiden muiden tapausten kanssa.

Katsoin tänään ajatuksia herättävän dokumentin. Siinä käsiteltiin blogeja ja ruohonjuuritason poliittista vaikuttamista. Dokkarissa hehkutettiin kuinka tietokoneen ja nettiyhteyden avulla kuka tahansa voi tuoda poliittisia mielipiteitään julki, mutta toisaalta annettiin esimerkkejä kuinka äärimmäisyyksiin keskustelu ja mustamaalaaminen voi mennä. Äärimmäinen esimerkki oli rekkakuski, joka ei ollut koskaan aikaisemmin edes käyttänyt tietokonetta, mutta halusi osallistua poliittiseen keskusteluun blogien kautta. Dokumentin lopussa hänet bongasi ehdokkaan taustajoukoista. Eduskuntavaalithan ovat tulossa, joten varmasti nähdään taas samanlaista toimintaa myös täällä Suomessa, eikun siis Blogistaniassa. Aika moni ehdokas onkin ottanut blogit osaksi kampanjaansa. Edellisissä presidentinvaaleissahan nähtiin näitä herjauksen puolelle meneviä kuvia netissä kiertelemässä. Eduskuntavaaleissa varmaan nähdään samoja ilmiöitä, joskin lievämpinä. Hiukan minua ihmetytti dokumentissa esitetty ajatus, jossa blogien sisältöä pidettäisiin uskottavampana kuin valtamedioiden. Asiat ovat tietysti toisin esimerkiksi Yhdysvalloissa ja Briteissä, koska esimerkiksi BBC on selkeästi vasemmistolainen.

Minulle blogit ovat vain mielenkiintoisia kurkistusaukkoja erilaisten ihmisten elämään. Osasta voi havaita selkeästi erilaisia arvomaailmoja. Itse en ole niinkän kiinnostunut virkkaamisesta, neulomisesta tai poliittisista kannanotoista, vaan ihan tavallisista ihmisistä. Lukemisto on keskittynyt suurinpiirtein samanikäisten ja samassa elämäntilanteessa olevien (lue sinkku) naisten blogeihin ja niistä on olen tullut siihen johtopäätökseen etteivät sukupuolten väliset erot ole siinäkään suhteessa kovin isoja.

Kaksi viikkoa pitkää päivää duunissa. Suhteellisen isoja asioita liikahti tänään töissä eteenpäin ja menin avaamaan suuni juuri oikeassa paikassa. Tuli pitkin päivää sellaisia onnistumisen hetkiä, että puurtaminen todella kannatti. Voi olla että toimenkuva muuttuu jatkossa vastaamaan yhä paremmin omia kiinnostuksen kohteita. Työpaikkaromanssikin kävi tänään juttelemassa ihan noin kaverillisessa mielessä. Illalla kellahdin sohvalle ja nukahdin kesken Brokeback Mountainin.

Se yksi eräs mielenkiintoinen blogin kautta tullut yhteydenotto on jäänyt nyt ihan puhtaasti kiireiden takia taka-alalle, huomenna ryhdistäydyn ja otan yhteyttä pienen tauon jälkeen. Huomiseksi on järkätty ohjelmaa niin ettei tarvitse varmasti jäädä kotiin nyhväämään. Vaihtoehdot ovat ihka ensimmäinen poikien pokeri-ilta tai sitten radalle toisen porukan kanssa. Olisi niin paljon mielessä mutta nyt ei vain jotenkin irtoa muuta kuin arkista aherrusta.

Blogsomekin ollut aika jäissä varmaan jo viikon verran.

Sveitsissä vaihdossa oleva kaveri tuli meseilemään ja otettiin taas puheeksi se, että lähdettäisiin/lähtisin sinne porukalla. Kaverin Suomeen takaisintulo aikaistui melkein puolella vuodella, joten reissuun pitäisi lähteä suhteellisen nopealla aikataululla. Monimutkaisten aikataulujen sovituksen jälkeen päädyttiin siihen, että kaverin on tultava viikoksi takaisin Suomeen hiihtolomien aikaan ja lähdetään sitten täältä äkkilähdöllä jos vain suinkin mahdollista. Olisihan se ollut kiva päästä laskettelemaan Alpeilla. Ollaan molemmat jonkun kaupunkikohteen puolella, katselin itse alustavasti Prahaa ja sieltä sitten junalla Wieniin. Vinkkejä otetaan vastaan. Tsekkejä ainakin yksi kaveri vuolaasti ylisti. Itse alunperin haaveilin Zurich, Pariisi, Barcelona kierroksesta. Olen vieraillut itse ainoastaan kaikissa naapurimaissa ja nyt iski pienoinen matkakuume. Vanhempia ei koskaan kiinnostanut lähteä Suomea pitemmälle ja opiskellessa en tohtinut ottaa lainaa pelkästään matkustamista varten. Ehkä nyt olisi hyvä aika. Olen kuitenkin ollut aina kiinnostunut muista kulttuureista ja elämäntavoista. Nekin olisi hieno kokea muutenkin livenä, eikä vain kirjoista tai valokuvista.

Tyttökaverinsa kanssa yhteenmuuttanut T on ollut jo muutaman päivän jälkeen hieman rikki, koska kämpästä ei oikein tahdo löytyä sellaista omaa tilaa. Eli toisinsanoen T joutuu hyvin monessakin asiassa alistumaan aikaisemmin kämpässä asuneen tyttökaverin kuvioihin, joka on sinänsä ihan ymmärrettävää. Tottakai minunkin valitsemani järjestys ja rutiinit olisivat niitä oikeita. Itse olen vielä täysin turhaan aukonut päätäni T:lle tohvelisankari-läpän muodossa. Juttelin asiasta täysin ulkopuolisten henkilöiden kanssa ja valaistun hieman itsekkin. T:n pitää mielestäni saada olonsa kotoisaksi tai se alkaa väistämättä näkymään myös parisuhteessa. Olen kuullut moneltakin eri taholta että jos muuttaa yhteen, kannattaa mahdollisuuksien mukaan muuttaa molemmille täysin uuteen asuntoon. Tällöin ainakin tilankäytön ja rutiinien kannalta lähtökohta on tasa-arvoinen. Yllätyin aikoinaan esimerkiksi siitä miten jyrkästi eksä suhtautui ehdotukseeni muuttaa hänen kämppäänsä. Ei kuulemma ikimaailmassa. Otin sen silloin pienoisena loukkauksena, mutta nyt ymmärrän paremmin.

Minulla on välillä sellainen tapa että painetaan Jutin oppien mukaan satakymmenen lasissa ja sitten välillä otetaan hieman rauhallisemmin. En tainnut olla yhtenäkään iltana kotona ennen kahdeksaa. Perjantaina oli tarkoitus lähteä ihmisten ilmoille, mutta olin yksinkertaisesti niin väsynyt ettei siitä tullut oikein mitään. Jäin himaan katselemaan leffaa. Oli sellainen aika snif snif pätkä ja stressiäkin pukkasi koko viikon. Silloin olisin kaivannut halia.

Eräs lähellä asuva kaveri muutti tyttöystävänsä kanssa yhteen. Itsekkäästi ajatellen minua harmittaa ehkä eniten lenkkikaverin poistuminen kuvioista. Toivottavasti yhteiselo sujuu sopuisasti, koska kyseessä on kuitenkin aika söpö pariskunta. Eniten harmittaa tällä viikolla ehkä se, kuinka sosiaalinen elämä kärsi koko viikon tuosta ylenmääräisestä kiireestä. Sitten kun viikonloppuna olisi sitä aikaa, ei kuitenkaan huvita sosialisoida vaan ottaa rennosti ja tehdä omia juttujaan. Ensi viikon lupaan ottaa lunkisti ja keksiä viikonlopuksi jotain kaveriporukan kesken.

Yöuneni ovat turvatut, koska tiedän etten ole ainoa joka on ottanut Bioskat käyttöön.

nyt soi: Reflekt feat. Delline Bass - Need To Feel Loved

Onpas jotenkin ollut kosketus hukassa viimeiset neljä päivää. Viikonloppu meni urheillessa ja neljän seinän sisällä, koska oli pakko kerätä paukkuja tätä viikkoa varten. Lauantaina sali/uinti ja sunnuntaina tuli hirveä hinku mennä kelistä huolimatta metsään, joten etsin Espoon perämetsistä pienen luonnonsuojelualueen, joka näytti kartan perusteella pelkältä isolta suolta. Tein vimpan päälle eväät ja teet termariin, mutta ei sitten paikan päällä ollut oikein fiilistä. Ehkä siihen vaikutti osaltaan sää ja heti alueen vieressä surisevat suurjännitelinjat. Noh tulipahan reippailtua pari tuntia.

Kaksi päivää on tätä viikkoa takana ja olen jo aikalailla stressaantunut. Koulutuksien pitämistä kolmena päivänä kaikkien muiden töiden lomassa. Minulle on jotenkin kunnia-asia hoitaa tuollaiset extra-nakit mahdollisimman hyvin, joten päivät ovat venyneet. Ei sen puoleen, on mielenkiintoista tavata asiakkaita verrattuna siihen normaaliin rutiiniin. Varsinkin kun ne sattuvat tässä tapauksessa olemaan kauniita nuoria naisia. Kollega jo evästi sanomalla että “X on sitten hirmu mukava ja nätti nuori nainen, ihan noin vinkkinä”. Ilmeisesti tieto sinkkustatuksestani on hyvin kaikkien tiedossa. Pidän ensi viikolla ehdottamasti palkallisen vapaapäivän.

Kaveri ilmeisesti luulee, että tarvitsisin apua deittailun saralla ja lähetti läjän amerikkalaisen deittigurun David DeAngelon opuksia. Touhu on ameriikan tyylin isoa, on DVD:tä, päivän mittaisia seminaareja isoille saleille ja ties mitä. Osalle opeista ei voi kuin nauraa, mutta onhan niissä kieltämättä myös ihan hyvää materiaalia. Minua lähinnä kiinnostavat sellaiset vinkit, jotka ovat sovellettavissa kaikkeen sosiaaliseen kanssakäymiseen. Siitä kun on kummasti hyötyä muussakin kuin deittailussa. Kehonkielestä ja sanattomasta viestinnästä opin sen verran, että ilmeisesti viljelen jatkuvasti alituisesti merkkejä seksuaalisesta kiinnostumisesta koskettelemalla niskaani tai rintaa. Enpäs tiennytkään.

Bioskat on jo otettu käyttöön, voin kertoa käyttökokemuksia myöhemmin.

Tulipas vastaan ajatuksia herättävä leffa. Alku alkaa kevyesti romanttisella komedialla, mutta kääntää kelkan loppua kohden maailmanpolitiikkaan ja yhteiskunnalliseen tiedostamiseen. Mielenkiintoinen miksaus. Tuota voi vain olla vähän vaikea saada Suomesta mistään käsiinsä, sain itse tuon lainaan jenkkilässä vaihdossa olleelta kaverilta.

Olen havainnut useamman tutun ihmisen huolestuneen selvästi viime aikoina ilmaston lämpenemisestä. Tottakai aihe on meille taviksille heti paljon konkreettisempi kun miettii minkälainen tämä talvi on ollut. On puhuttu fossiilisten polttoaineiden käytön puolittamisesta viidessätoista vuodessa, jotta tilanne saataisiin haltuun. Ihminen on siitä fiksu, että teknisen kehityksen uskotaan tuovan jatkuvasti ympäristöystävällisempiä energian tuottamis- ja kuluttamistapoja.

Vallitseva mentaliteetti asian tiimoilta tuntuu olevan, että mitäpä sitä murehtimaan, jätetään suosilla seuraavien sukupuolien murheeksi. Elämä lyhyt, plutoniumin puoliintumisaika pitkä. Itse olen yrittänyt edes pienillä teoilla vaikuttaa asiaan. Lajittelen kaikki muut paitsi biojätteet ja käytän pelkästään julkisia kulkuneuvoja. Jotenkin vain tuntuu ettei sillä ole kovinkaan suurta vaikutusta.

Unirytmit ovat menneet taas parina viime päivänä ihan poskelleen. Illalla on “pakko” vetää päikkärit ja kierre on valmis. En ymmärrä miksi puolen tunnin päikkärit tuppaavat siirtämään nukkumaanmenoa aina useammalla tunnilla. Sen lisäksi nukkuminen on ollut levotonta painajaisten takia. Tänään huomasi hyvin juostessa kuinka paras puhti oli poissa. Pari hyvin nukuttua yötä ja olen toivottavasti takaisin elävien kirjoissa. Koomasin tänään esimerkiksi itseni asiakkaan nähden vahingossa naisten vessaan. Punahan siitä nousi puskille.

Nakkasin muuton yhteydessä CD-hyllyn ja levyt häkkivarastoon, mutta tänään tuli suuri ikävä yhtä levyä. Jos proge kiinnostaa, kannattaa tsekata. Muutenkin vanhoja levyjä plärätessä rupesivat angstiset teinimuistot vuosien takaa hymyilyttämään. Minulla oli oikeasti ihan hyvät välit vanhempiini ja murrosikä oli suhteellisen rauhallinen. En muista koskaan paiskoneeni ovia, toki pientä angstia piti aina välillä olla.

Ja tässä lopuksi sitä luvattua sillisalaattia.

Olipahan piristävä viikonloppu. Perjantain möllin rauhallisesti kotona, koska olin oikeasti pienen lepohetken tarpeessa. Vanha blogituttu tuli meseilemään ja sovittiin miitingit lauantaille. Käytiin syömässä ja vähän juopottelemassa. Oli aika hauska kuunnella lähes kaiken kokeneen nettideittailijan kokemuksia ja vaihdella ajatuksia. Elämänsä miehen voi kuulemma todistettavasti löytää netistäkin. Kiitokset Ihanuudelle hauskasta illasta! Jostain ihmeen syystä kaveri ja K olisivat myös halunneet tämän seuraa, valitettavasti joka paikkaan ei voinut revetä. Ei siis tarvinnut homehtua neljän seinän sisällä.

On aivan sama onko kyseessä joku peli tai kaveriporukan kesken harrastettava joukkuelaji, aina pitää vääntää sata lasissa. Joskus saatan ottaa homman leikkimielellä niinkuin pitääkin, mutta välillä ajatus vain sumentuu ja on pakko ottaa homma niin tosissaan kun sen vaan voi ottaa. Tänäänkin sain naurut muilta kun meinasin heitellä mailaa pitkin seiniä. Lopulta rupesin repeilemään touhuilleni. Ihan hyvä välillä nauraa omille omituisuuksilleensa.

Aasinsillasta kolmanteen, bongasinpas tuosta sivupalkista viime uutenavuotena tekemäni lupaukset. Flirttailua en laske opetelleeni niin hyvin että tuo lupaus voitaisiin kuitata pidetyksi. Muut jopa sain.

Tuntuu että Blogistaniassa vallitsee tällä hetkellä joku alakuloisuutta ja masennusta aiheuttava vakava pandemia. Hyvin monessa lukemistoon kuuluvassa blogissa on aika selvästi aistittavissa yleistä väsymystä, ihmissuhdeprobleemia kumppanin tai kavereiden kanssa ja niin edelleen. En tiedä onko se puhtaasti vuodenajan vai täysikuun aiheuttamaa, mutta itse olen ollut jotenkin vuodenaikaan nähden paljon pirteämpi kuin aikaisempina talvina. En ole koskaan edes pitänyt itseäni järin hilpeänä ihmisenä, koska olen verrannut itseäni aina sellaisiin joka tilanteen ilopillereihin, joita silloin tällöin tulee vastaan. Hurinan pohdinta antoi ajattelemisen aihetta. Pitäisi jättää tuollainen joutavanpäiväinen murehtiminen pois ja koittaa elää enemmän hetkessä. Carpe Diem sanoi Horatiuskin kun baarissa koitti naista iskeä.