Sinkkumiehen maailma

Se siitä rauhallisesti ottamisesta. Loppujen lopuksi meitä oli kahdeksan pojankoltiaisen kööri meillä aloittelemassa. Saunottiin, hakattiin Wiitä ja juoruiltiin. Ja pitihän sitä baariinkin vääntäytyä kun oli oikein kuskikin. Yksi porukasta oli aika tuiskeessa ja sen iskuyrityksille sitten naureskeltiin porukalla. Ei mitään pahansuopaa kuitenkaan. Sama kaveri lähti kuitenkin baarista vielä naisen kanssa, mutta joutui soittamaan aamukuudelta yösijaa saatuaan pakit.

Nyt ovat uudenvuoden suunnitelmat vielä täysin auki. Mieluiten menisin T:n kautta bileisiin, joissa olisi vähän uusia kasvoja. Viimeinen vaihtoehto on tietysti samanlainen setti kuin eilen, mutta se olisi aika tylsä vaihtoehto. Enkä oikein jaksaisi “isännöidä” toisia pippaloita heti putkeen.

Tällainen meemi löytyi Simpuralta, joka pölli sen Duussilta.

1. Mihin edellinen suhteesi kariutui?

Huomattiin molemmat lopulta kuinka erilaiset tulevaisuuden odotukset meillä lopulta oli. Kipinä vain jotenkin hiippui ja molemminpuolinen kunnioitus oli aika olematonta.

2. Koska viimeksi poistit karvoja vartalostasi?

Jos parran ajaminen lasketaan niin eilen.

3. Mitä teit kello 8 tänä aamuna?

Nukuin erittäin sikeästi.

4. Oletko hyvä matematiikassa?

Tietyillä alueilla kyllä.

5. Mitä muistat omasta Vanhojen päivästäsi?

En yhtikäs mitään, en ollut tanssimassa jostain ihmeen syystä.

6. Onko kukaan sukulaisistasi tai esi-isistäsi kuuluisa?

Ei tietääkseni, olen kuitenkin nimikaima eräälle julkkikselle.

7. Oletko ottanut opintolainaa?

Olen, sopivassa määrin.

8. Mitä posteljooni toi viimeksi?


Hesarin, pakettikortin, Yhteishyvän, tilinauhan ja ilmoituksen asunnon siirtymisestä toisen yhtiön haltuun.

9. Montaako erilaista juomaa olet juonut tänään?



Kolmea. Vettä, viiden hedelmän Gefilus-mehua ja kokista.

10. Jätätkö koskaan puhelinvastaajaviestejä ihmisille, joita yrität tavoittaa?



Töissä kyllä, muille en.

11. Kenelle menetit konserttineitsyytesi?

Aikakoneelle, vuosi oli ööö jotain ysiviis.

12. Kirjoittaisitko hiekkarannalla nimesi hiekkaan?



Kyllä, mieluummin piirtelisin esimerkiksi Kanji-merkkejä.

13. Mikä on kivuliain toimenpide, jonka olet joutunut kestämään hammaslääkärissä?



Normaalit poraukset, ei mitään ihmeellistä. Viisaudenhampaat ovat tallella.

14. Mitä löytyy kotisi takaovelta?



Traktorin lumiaura. En tiedä mitä se siellä edes tekee.

15. Onko suunnitelmia perjantai-illalle?



Tämän voisi varmaan vaihtaa sunnuntai-illalle. Ei ole, vaikka on uudenvuoden aatto tulossa.

16. Pidätkö siitä, millaiseksi merivesi tekee hiuksesi?



Toki.

17. Söisitkö yksin juhlapussillisen sipsejä?

Syön harvemmin sipsejä, voisi tehdä aika tiukkaa.

18. Oletko koskaan käynyt planetaariossa?

Olen kotoisin Tampereelta, joten kyllä.

19. Käytätkö kylpypyyhettä useammin kuin kerran ennen kuin se joutaa pyykkiin?



Toki. En ymmärrä miksi se muka pitäisi pestä ensimmäisen käyttökerran jälkeen.

20. Mainitse muutama asia, joka saa sinut innostumaan.

Mielenkiintoiset ihmiset ja keskustelu. Välillä myös uudet asiat ja haasteet, oli se sitten joku konkreettinen asia tai uusi tuttavuus.

21. Nimeä lempivanukkaasi?

Täh, en minä tuollaisia syö. En osaa edes nimetä yhtään.

22. Kuvaile avaimenperääsi.

Kompakti pullonavaaja ja pyöränavain jossa on LED-valo samassa.

23. Missä säilytät kolikoitasi?

Lompakossa. Näin korttiaikana tyhjennän ne kuitenkin aika usein vanhasta pistaasipähkinä-purkista tehtyyn säästöpossuun jossa on varmaan jo reilusti yli satasen edestä kolikoita.

24. Koska viimeksi puhuit suuren yleisön edessä?


Lopputyöseminaarissa.

25. Minkälaisen talvitakin omistat?

Tuollainen Jack & Jonesista viime talvena ostettu kermanruskea suht normaali takki.

26. Minkälainen sää oli lakkiaispäivänäsi?



Helteinen, lämmintä taisi olla päälle parikymmentä astetta.

27. Nukutko makuuhuoneen ovi kiinni vai auki?

Ovi ei suostu edes menemään kiinni, koska leuanvetotanko on tiellä.

Itävallassa puolisen vuotta ollut kaveri päätti järkätä poikien illan ja täällähän taas aloitellaan. Pitänee varmaan ottaa rauhallisesti, että on vielä sunnuntainakin virtaa. On kiva nähdä taas pitkästä aikaa läjä kavereita yhdellä kertaa. Nyt on ollut taas muutenkin aika hjyvä fiilis päällä ja usko tulevaisuuten vankka. Varmaan tuo lyhyt loma teki tehtävänsä.

Minua on lähestytty blogin kautta kokeilumielessä, aika näyttää kehkeytyykö siitä jotain. Treffejä on jo väläytelty.

Hihi, joululoma on tehnyt kyllä ihan terää. Tulomatka Tampereelle sujui aika rattoisasti erään Kuubalaisen vaihto-opiskelijan kanssa jutellessa. On nähty sukua, siskoa, sen muksuja ja hauskaa on piisannut. Mummo ei ollut yhtään paremmassa kunnossa kuin vuosi sitten, mutta mummeli oli tuttuun tapaan iloisella päällä ja se on tärkeintä.

Aika rankasti on tullut syöpöteltyä kolmisen päivää. Tukevampi aamupala, kaksi kertaa joulumätöt ja illalla vielä vähän juustoja ja viiniä. Syömisten välissä on vedetty lonkkaa, luettu kirjoja tai katsottu töllöä. Tänään ajattelin yrittää edes hieman ja kävin vetäisemässä lyhyehkön lenkin. Se vaikutti ainakin siihen, että ruokahalu kasvoi vain entisestään.

Tänään on ollut sellainen ihanan seesteinen olo. Massu täynnä viinilasin kanssa sohvan nurkkaan katsomaan Amelieta, joka jaksaa yhä sykähdyttää. Onpas imelää. Tämä perunalaatikko siis.

Eipä ole työtahti hirveästi helpottanut joulun alla. Jos nyt jotain hyvää voi sanoa, niin sain tällä viikolla kahdesta isosta projektista erittäin hyvää henkilökohtaista palautetta. Varsinkin kun niiden parissa tuli väännettyä pitkää päivää muutama viikko takaperin. Huominen pitäisi vielä sinnitellä ja sitten joululomalle. Lahjat on siskoa lukuunottamatta hommattu ja paketoitu. Pari päivää olen tahkonut omaa joululahjaani, kun en malttanut aattoon asti odottaa. Jouluna on erittäin helppo perustella tuollaisia hankintoja. Erittäin lapsellista, mutta äärimmäisen hauskaa.

Lähestyvä joulu alkoi pikkuhiljaa realisoitumaan myös minulle. Sain perjantaina viime tingassa joulukortit postiin, joita olen lähettänyt vasta kahtena jouluna. Pistin siihen kaiken taiteellis-teknillisen luovuuteni peliin. Olin ihan tyytyväinen lopputulokseen ja toivon että parillakymmenellä ihmisellä hymy irtoaa, kun saavat kortin. Tarkoituksena oli tavallaan osoittaa kiitollisuuteni ystäville ja kavereille menneestä vuodesta. Näin sinkkuna on tullut taas huomattua kuinka kullanarvoisia ne ovat.

Tänään kävin hieman jouluostoksilla ja yllätyin kuinka se ei ollutkaan hermoja raastava kokemus, päinvastoin. Ilmassa tuntui olevan hieman sitä oikeaa joulumieltä. Siskon muksuille pitäisi vielä keksiä jotain kivaa. Meillä joulu on mennyt aikalailla samoilla perinteillä viimeiset kuusi vuotta, sen jälkeen kun muutin pois kotoa. Viime jouluna olin hieman apealla tuulella, koska alzheimeria sairastavan mummon todellinen tila tuli aikalailla yllätyksenä. Tänä jouluna ajattelin yrittää olla hilpeällä tuulella, niin että se toivottavasti tarttuisi myös mummoon. Tiedän että sillä oli ennen sairastumistaan aivan sairaan hyvä huumorintaju. Muistan esimerkiksi lämmöllä seuraavan keskustelun:

“On se sitten hyvä että mun lapsenlapset on kunnollisia, eivät juo viinaa tai polta tupakkaa”
“Öh, tota emmä viitsisi mummolle kyllä nyt valehdella…”
“Noh, osaat kuitenkin olla ihmisiksi vaikka vetäisitkin molempia”

Sitten meni muutama sekunti hiljaisuutta ja molemmat alettiin nauramaan hysteerisesti. Vaikea selittää mikä tuossa nyt oli niin hauskaa, varmaankin se kuinka absurdilla tavalla murrettiin mummon käsitys kilteistä lapsenlapsista.

Kävinpäs huvikseni katsomassa nettidetti-palveluiden meininkiä pitkästä aikaa. Jostain syystä yli vuoden vanha tunnukseni oli vielä voimassa, kunhan sain ensin vaihdettua salasanani. Nauroin vedet silmissä luettuani vanhan profiilini. Kumma miten paljon sitä oma ajatusmaailma ja harrastukset ovat muuttuneet viimeisen vuoden aikana. Hauskaa oli myös huomata, että ainakin kaksi kolmesta suosikkilistassa olleista olivat loganneet viikon sisällä. Ei ole ilmeisesti nettideittailu heillä lykästänyt. Kaipa tuotakin voisi kokeilla, tulisi ainakin käytyä treffeillä. Näin talvisin tulee muutenkin notkuttua ihan liikaa neljän seinän sisällä, eikä tule tavattua uusia ihmisiä. Jokuhan yritti tämän bloginkin kautta lähestyä muutama viikko sitten, muttei sitten koskaan lähettänyt sitä treffikutsua. Snif.

Kyselin ahkeralta nettideittaajakaverilta kokemuksia ja varoitteli että alku voi olla kivinen. Meni kuulemma parikymmentä mailia ennenkuin kukaan tohti edes vastata. Treffeillä se on käynyt aika nykyisin ahkerasti, vaikkei niistä olekkaan kehkeytynytkään mitään sen kummempaa. Olen jotenkin hirveän skeptinen nettideittailua kohtaan, vaikka oikeastaan tapasin eksän aikoinaan sitä kautta. Nettideittailullahan on valitettavasti edelleen osittain sellainen epätoivoisten leima. Olen aika paljon sosiaalisempi nykyisin, joten haluaisin kaiken tapahtuvan tällä kertaa oikeassa elämässä.

Olisin myös kiinnostunut omista nettideittailuun liittyvistä kokemuksistanne.

np: Aretha Franklin - Do Right Woman, Do Right Man

Kohtasimpas viikonloppuna useaan otteeseen erilaisia sinkkumiehiin liitettyjä kliseitä. Tässä muutama niistä. Sinkkumiehet:

• Viettävät viikonloput pääasiallisesti bilettäen
• Tuntevat kaikki kaupungin parhaat yökerhot ja klubit
• Kiinnittävät omaan ulkonäköönsä selvästi enemmän huomiota kuin varatut
• Ovat aina “metsästämässä”
• Eivät osaa / jaksa laittaa ruokaa vaan käyvät ulkona syömässä tai tyytyvät eineksiin
• Ovat sitoutumiskammoisia
• Harrastavat satunnaisia seksisuhteita
• Ovat kädettömiä kotitöissä, kämppä muistuttaa sikolättiä

Laskeuman tultua, on hyvä puntaroida viikonlopun saldo. Mopo lähti hanskasta perjantaina puolen yön aikaan kun sain kutsun lähteä baariin. Myöhäisestä ajankohta huolimatta ajattelin, jotta mikä jottei. Ei muuta menoksi paikalliseen yökerhoon. Kello oli jo niin paljon , että se jäi aika hätäiseksi visiitiksi. Palattiin kämpille ja parannettiin maailmaa. Jossain vaiheessa kävin soittamassa posliinipuhelimella Norjaan. Aamulla herään siihen kun olohuoneesta kuuluu hirvittävä lasin kilinä. Kaveri onnistui rikkomaan pari kukkaruukkua ja mullat pitkin lattioita. Ei näin. Lauantaina nukuttiin sen verran myöhään, että myöhästyin firman pikkujouluista. Matkalla kävin heittämässä yhdelle entiselle blogittajalle lippuja viikonlopun koiranäyttelyyn. Sori vaan itse ihanuus odotuttamisesta.

Pikkujouluissa koitin pysytellä asialinjalla juomisen suhteen. Ihan hauskaa oli, työpaikkaromanssin kanssa tuli juteltua varmaan parisen tuntia. Illan tunnelmaa latisti aika paljon muutaman työkaverin käyttäytyminen. Yksi oli aivan nakki otsassa ja toinen aivan liian tauluissa. Hienoa oli kuunnella jotain urpoa kännistä tilitystä niin, että sylki lentää päälle. Työpaikkaromanssin ja minun baarivalintani ei ilmeisesti miellyttänyt kaikkia, koska noin tunnin jälkeen kaikki olivat liuenneet. Sen kyllä ymmärtää, koska ikäjakauma ja ihmisten baarimieltymykset olivat hyvin erilaisia. Pikkaisen rupesi naurattamaan yhdessä vaiheessa kun seurueen kaksi ainutta naista alkavat puristelemaan tämän käsivarsia. Olihan se kieltämättä ihan imartelevaa, että joku huomaa salikäyntien tuottaneen tulosta.

Minuakin alkoi jossain vaiheessa kypsyttää ja päätettiin vaihtaa maisemia. Yritettiin keksiä vaihtoehtoja, mutta päädyttiin siihen että parempi varmaan mennä vain himaan nukkumaan. Laitoin vielä bussista tekstiviestiä I:lle, joka tuntui olevan kovin huolissaan siitä selviänkö kotiin. Noh se nyt ei ollut mikään ongelma, olin siinä vaiheessa lähes vesiselvä. Pienoisista puutteistaan huolimatta ilta oli ihan hauska.

Kaksi päivää on biletetty putkeen ja takki on nyt hieman tyhjä. Mukaan mahtui paljon erilaisia hyviä ja huonoja hetkiä. Tuli tutustuttua uusiin ihmisiin, kämppä on pienen atomipommin jäljiltä enkä edes halua ajatella paljonko rahaa paloi. Pikkujouluissa tuli aikalailla selväksi, että työpaikkaromanssin kanssa ollaan aika selkeästi friend zonella. Nyt on hieman sellainen väsynyt fiilistelyfiilis.

Minun piti eilen lähteä viihteelle, mutta 12h duunipäivä söi kyllä kaikki ylimääräiset mehut. Myös K kyseli baariin. Tänään piti treffata, mutta se meni toisen kerran puihin. Siitä on jo tullut jo pienimuotoinen vitsi meidän välille. Olen viettänyt aika tyypillistä itsenäisyyspäivää. Siivosin aamusta kämpän kuntoon, vaikkei “treffejä” järjestynytkään. Jatkoin katsomalla Tuntemattoman, Häkkisen parhaat palat MM-vuosilta 98/99 ja lätkän 95 MM-finaalin. Ennen linnan juhlia ehti hotkaisemaan HK:n blöön ja pari olutta kalsarit jalassa samalla kun Finlandia soi radiosta. On hienoa olla suomalainen tällaisena päivänä. Hyvä Suomi, hyvä Mika!