Viikko meni enemmän kuin vauhdilla. Taisi kertyä varmaan reippaasti yli kymmenen ylityötuntia. Lunastelen noita sitten joskus takaisin. Minulla on nyt hirveä tekemisen meininki duunissa, on ilmeisesti jotain pätemisen tarvetta ilmassa. Olen haalinut itselleni projektia projektin perään, koska haluan vielä joskus edetä urallani ylöspäin. Työ ei ole mikään itseisarvo minulle, sinkkuna on vain helppoa painaa pitkää päivää, kun ei ole kukaan kotona odottamassa. Voin olla rauhassa ihan kujalla loppuillan ilman, että tarvitsee viihdyttää välttämättä ketään. Heti jos jotain sutinaa ilmenee, se menee kyllä kaiken edelle, siitä ei ole pelkoa.

Tänään oli isänpäivä. Lapsien hankinta tuntuu vielä jotenkin kaukaiselta ajatukselta. Jos edes silloinkaan. En ymmärrä miten lapsien hankintaa pidetään lähes itsestäänselvyytenä, jos ollaan oltu yhdessä pitempään. Onneksi isosisko on hoitanut jo sen puolen niin ei tarvitse kuunnella vanhempien puolelta sitä painostusta lastenlapsien hankkimisesta. Nyt tuntuu taas muutenkin olevan joku pysähtyneisyyden aikakausi meneillään koko naisrintamalla. Talvella kun tulee harvemmin käytyä missään. Ehkä pikkujoulusesonki tuo tilanteeseen muutoksen edes hetkeksi.