Havahduin tänään hieman kun tuli kavereiden kanssa puhetta tuosta lauantain reissusta. Duunissa on eräs A, joka sattuu olemaan myöskin firman kuopuksia, vastakkaista sukupuolta ja myöskin sinkku. Sen kanssa olen tullut harvinaisen hyvin juttuun, varmaan johtuen aikalailla samasta elämäntilanteesta. Olen näitä pieniä eleitä huomannut jo aikaisemminkin. Eli koskettelua, ihan kylkeen istumista, selän taputtelua ja verbaalista flirttiä. Lauantaina sitten vinkkailtiin silmää ja istuttiin syliin. Alkoholilla oli oma osuutensa asiaan.

Kaverit väittivät minua ihan taunoksi. “Etkö nyt idiootti tajua, että se on susta ehkä kiinnostunut”. Tottakai olen itsekkin nuo huomannut, mutta olen kokenut sen enemmänkin sellaiseksi viattomaksi flirttailuksi. Jostain syystä A ei niin hirveästi kiinnosta siinä mielessä, vaikka kaikki on sinänsä kunnossa. A on älykäs, sosiaalinen ja nätti. Ovatko kriteerini viritetty liian tiukoiksi, onko naisvaistoni oikeassa vai pelkäänkö saavani nokilleni? Veikkaan viimeistä. Jotenkin vierastan hyvin paljon ajatusta yrittää iskeä jotain työkaveria. Olen myös kuullut usein haluttomuudesta treffailla juuri tämänhetkisessä elämäntilanteessa yhtään ketään. Pitäisi varmaan vain rohkeasti tarttua härkää sarvista ja selvittää tämäkin asia. Tätä on jo siis jatkunut kuukausia.