Sinkkumiehen maailma

Haha, katsoinpa tuollaisen hömppäkomedian nimeltään Just Friends. Normaalisti pidän Ryan Renoldsia ärsyttävänä, mutta tuo oli aika hauska pätkä. Tajusin juuri kuinka olen K:n tapauksessa tipahtanut jo kauaaaaaan sitten friend zonelle. Enkä ole sieltä ryömimässä pois. Wikipediaankin on näköjään tehty artikkeli aiheesta. Vaikka eihän friend zoneen tipahtaminen ole välttämättä kaiken romanttisen loppu. Tai sitten niin käy vain elokuvissa. Kaikki varmaan muistavatkin esimerkiksi Frendien Rossin ja Rachelin kujailut. Ei minusta ole mitenkään säälittävää olla vain ystäviä naisen kanssa. Voisin ehkä kokeilla huvikseen näitä neuvoja. Miksi deittailustakin on tehty tällaista ihme pelailua. Aaaargh. Teen mieluummin niin kuin itsestä tuntuu. Joko kiinnostaa tai sitten ei. Puhuin itseni pussiin, eihän se koskaan käytännössä mene noin.

Asiasta kolmanteen, minua ilmeisesti yritetään pyytää tämän blogin kautta treffeille jo toista kertaa, saa nähdä miten käy. Ensimmäiseen jouduin vastaamaan kieltävästi, jos sitä mietitte. Laukut on nyt pakattu ja lähden huomenna suoraan duunista kohti Tamperetta. Hieman on jo sellainen bilefiilis päällä, toivottavasti kestää lauantaihin asti.

Taisin alkuviikosta veikkailla pitkiä duunipäiviä ja veikkaukseni osui ah niin oikeaan. 13 tuntia tuli tänään täyteen, suurilta osin siksi, että haluan lähteä perjantaina hyvillä mielin sinne Tampereelle.

Missed the last train home
birds pass by to tell me
that i’m not alone
well i’m pushing myself
to finish this part
I can handle a lot
but one thing i’m missing is in your eyes

Rogue Wave - Eyes

K teki oharit sunnuntaina, joko erittäin hyvällä syyllä tai sitten ei. Ei juurikaan hetkauttanut, viestin luettuani käänsin kylkeä ja jatkoin nukkumista. Olen oppinut pikkuhiljaa K:n tavoille. Muista kavereista sai kuitenkin onneksi seuraa. Duunissa sain kai ihan positiivista palautetta uusista laseista, myös työpaikkaromanssilta. Maanantai alkoi taas siihen malliin, että loppuviikko vedetään varmaan 12h päivää. Alalla on yleensä kova kiire joulun alusviikoilla, kuten varmaan hyvin monella muullakin. Ensi viikonlopuksi pitäisi lähteä Tampereelle faijan synttäreille ja kavereiden tupareihin. Ehkä biletysviikonloppu toisessa kaupungissa katkaisee kamelin selän.

Mielenkiinnolla olen seurannut muutamaa lukemistoon kuuluvaa blogia, joissa ollaan edetty jo selkeästi orastavan parisuhteen alkuun. On ollut aika hauska huomata kuinka epäselviä kuviot ovat vielä suhteen alussa. Aletaan oppimaan toisesta niitä todellisia luonteenpiirteitä ja tapoja. Ja sitten mietitään pää punaisena onko se mahdollisesti koko suhteen jatkon ratkaiseva seikka. Tuli heti deja vu Sinkkuelämästä. Ehkä nämä ovat niitä universaaleja asioita, jotka jokainen joutuu käsittelemään parisuhteen alussa. Itse ainakin rakastuin viimeksi niin päätä pahkaa, että nuo kielteiset piirteet tulivat kuvioihin oikeastaan vasta vuoden jälkeen. Niitä ei varmaan edes halunnut edes nähdä toisessa, koska kaikki oli niin vaaleanpunaista höttöä. Kaipaan oikeastaan sitä tunnetta.

Jonkun verran on ollut aistittavissa myös sitoutumiskammoa. Tuo maaginen sana. Sitä käytetään väärin mielestäni hyvin usein siinä tapauksessa, kun ns. jätetty osapuoli hakee selityksiä toisen haluttomuudelle jatkaa suhdetta sen pitemmälle. “Sillä oli sitoutumiskammo”. Sillä kun voi niin näppärästi kuitata kaikki itsessään olevat epävarmuudet ja sysätä syyn toisen niskoille. Tottakai on olemassa myös ihmisiä, jotka haluaisivat sitoutua parisuhteeseen, mutteivat siihen kykene. Mielessäni koen olevani juuri päinvastaisesti liikenteessä, eli minulla olisi halua sitoutua ja voisin hyvinkin laittaa itseni alttiiksi. Näin siis ajatusten tasolla, käytäntö ei vain taida olla ihan niin helppoa. Mutta olen joka tapauksessa varautunut siihen jo henkisesti, että se hetki vielä koittaa. Toivon mukaan jo suhteellisen pian, ennen kuin tämä olotila muuttuu.

Itse huomasin K:n kanssa jarruttelevani, koska halusin odottaa signaalia myös toisesta suunnasta. Mielestäni annoin kyllä suhteellisen selvästi ja osittain rivienkin välistä ymmärtää, että ihan hyvin siitä olisi voinut kehkeytyä jotain. Toisaalta yksin eletyn ajanjakson jälkeen oli hirvittävän varovainen pistäessään itseään alttiiksi. En koe kuitenkaan mokanneeni sitä millään tavalla, koska olemme edelleen kavereita ja on tullut selväksi, ettei meidän välillä kipinöi siinä mielessä. Kieltämättä olisin ehkä voinut paljastaa itsestäni aika paljon enemmän. Tämä on tällaista ikuista juupas-eipäs leikkiä :)

Lienee parasta selventää hieman miksi minulla on hinku laittaa vähän väliä postauksen loppuun sillä hetkellä soivan biisin nimi. Elämä olisi aika kuivahkoa ilman musiikkia ja itselläni se kuuluu Maslow’n tarvehierarkiassa perustaviin tarpeisiin. Mietin jossain vaiheessa oman musiikkimakuni kehittymistä. Muistan pienenä kuinka sisko kuunteli vinyyleiltä paljon esimerkiksi Boney M:ää ja Madonnaa. Siitä on varmaan jäänyt alitajuntainen viehtymys tanssimusiikkiin (dance/house). Vanhempani ostivat ensimmäisen tietokoneen ennenkuin täytin seitsemän. C64:n ja Amigan piipityksestä on jäänyt päällä tämä elektroninen musiikki. Angstisena teininä oli vaihe, jolloin tuli kuunneltua aika paljon metallia. Sitäkin tulee vielä silloin tällöin kuunneltua.

Sitten itse asiaan. Kuuntelen musiikkia keskimäärin yli kuusi tuntia päivässä. Duunissa tulee kuunneltua osan päivää luurit päässä ja ensimmäinen tehtävä kotiin tultua on pistää musakki soimaan. Mikäli teen jotain keskittymistä vaativaa, se ei todellakaan onnistu hiljaisuudessa. Konemusiikissa on tiettyjä genrejä joissa fiiliksen nostatus on koko homman ydin. Sitä pilkataan osittain alan piireissä nimillä kiksu, pop trance tai jyystö. Olen huomannut että sillä saa uskomattoman helposti vedettyä oman fiiliksen kattoon. Jalka alkaa väkisinkin polkemaan tahtia, pää hytkyy yms. Mikään ei ole mahtavampaa kuin esimerkiksi lenkillä saada tuo fiilis aikaan. Välillä sitten tulee kuunneltua vaikka slowdown jazzia ihan täysin sen hetkisestä olotilasta riippuen.

Jos nyt klassista esimerkkiä tuollaisesta biisistä hakee, niin jo vuosia vanha Rank 1:n Awakening on aika hyvä tuohon.

Harmittaa hieman kun Urheiluhullu päätti lopettaa bloggaamisen. Niistä viikko-ohjelmista oli aina hauska repiä itselleen motivaatiota. Olen nyt koittanut vetää taas hieman urheilullisissa merkeissä. Viikossa kolmena päivänä sali ja kolmena jokin aerobinen treeni. Innostus BJJ:n treenaamiseen on aikalailla kadonnut, en tiedä oikein miksi. Kuten arvata saattaa, iltaisin ei ole sitten juuri muuta jaksanutkaan tehdä. Nytkin pitäisi olla nukkumassa.

Juttelin tiistaina erään ulkomailla asuvan naispuoleisen kaverin kanssa, joka on pitkään paininut miesongelmissa. Tai lähinnä hän on tehnyt niistä ongelman itselleen. Sutinaa on ollut jokaiseen mahdolliseen suuntaan niin, että se touhu minun näkökulmastani alkoi näyttää jossain vaiheessa aika epätoivoiselta. Sitten kun ei oikein lykästänyt niin elämä pilalla, kukaan ei tuli ikinä kiinnostumaan, olen ruma ja niin edelleen. Nyt se ilmeisesti koki jonkin seesteisen hetken ja hehkutti kuinka kiva sinkkuna on loppupeleissä olla. En oikein käsitä.

Nyt kun väsyttää suunnattomasti, jututkin ovat sen tasoisia. Näin tänään Sellon Sin Cityn oviaukossa suuren pahvi-Viivin ja ensimmäisenä tuli mieleen, että minkähän näköinen se olisi ilmiliekeissä. En kuitenkaan oikeasti tunne noin suuria antipatioita kyseistä henkilöä kohtaan. Sori Viivi, ei mitään henkilökohtaista. Muuten olotila on ollut viime aikoina mitä mainioin. Viikonlopun otan rennosti, tapailen kavereita ja ehkä hyvällä onnella K:n.

np: Bass Infektion (November 2006) - Mixed by Tek-Fox

Olipahan päivä. Sain käytyä parturissa ja ostamassa uudet silmälasit. Valitsin kehyksettömät titaanisankaiset niinkuin tarkoitus olikin. Kävin samalla shoppailemassa ja löysin mielestäni älyttömän siistin liituraitatakin ja kengät. Illalla päätettiin kaveriporukalla lähteä hohtokeilaamaan ja loppujen lopuksi meitä oli kolme. Nakeltiin palloa sitten vielä ylimääräinen tunti, koska se oli niin hauskaa hommaa. Alustava suunnitelma oli treffata keilailun jälkeen K keskustassa, mutta meillä venähti liian myöhään. K vaikutti yllättävän innokkaalta tapaamaan tätä. Osasin käsitellä asian mielestäni oikein, enkä nähnyt siinä mitään sen kummempaa. Se hyvin pieni osa minusta haluaa kuitenkin välillä ajatella, että siitä voisi tulla vielä jotain. Mutta olkaa huoleti, en ole takertunut siihen millään lailla.

Käytiin sitten yhdellä ja päädyttiin I:n kanssa kämpilleni tyhjentämään baarikaappia ja parantamaan maailmaa. Aamuviiteen asti höpöteltiin lähinnä naisista ja siitä miten omaa “markkina-arvoaan” voi parantaa. I on selvästikkin miettinyt näitä asioita pelottavan paljon. Olisihan tuossa kieltämättä parantamisen varaa. Oli mielenterveydellisesti puhdistavaa avautua I:n kanssa kunnolla. Olenkin ollut tänään taas harvinaisen hyvällä tuulella. Hihi.

Meinasinpas saada sydärin kun postiluukusta oli tullut isänpäiväkortti. Pikku-Eero odottaa kuulemma kovasti isänsä näkemistä. Menin muutamaksi sekunniksi jekkuun ja sitten rupesin nauramaan hysteerisesti. Kyseessä oli selvästi jonkun kaverin tekemä käytännön pila. Mutta ei mikään ihan täysin mahdottomuuskaan kun rupesin asiaa miettimään. Ei mikään ehkäisy ole kuitenkaan sataprosenttisen varma. Jokatapauksessa aika hauska veto joltakin. Kostoksi ajattelin mormonien ja vaippanäytteiden tilaamista.

Olen pitkään ollut kyllästynyt lookkiini, mutta syksy on sitten vienyt kaiken innon tehdä asialle jotain. Eilen kaveri kuittaili asiasta ja päätin lopulta ryhtyä toimeen. Huomenna aamulla parturiin, sitten optikolle hankkimaan uudet kakkulat ja shoppailemaan. Ajattelin jotain Miklun tyylistä kohtuullisen lyhyttä ja päältä rikottua mallia. Ei blondina kuitenkaan. Lasit vaihtuvat varmaan joihinkin kehyksettömiin. Ajattelin pyytää joko K:ta tai I:tä makutuomariksi. Nainen tietää nämä jutut parhaiten.

Ei, kyseessä ei ole Turkulainen liike tai eräs CMX:n levy / biisi. Tänään kesken jutustelun eräs työkaveri meni yhtäkkiä hiljaiseksi ja totesi havaitsevansa keltaisen auran ympärilläni. Hämmennyin tästä äkillisestä rajatiedosta, mutta Googlettelin sitten toivottuani mitä tuo se tarkoittaa:

Keltainen on koko aurakentän iloisin persoona, Hän on energinen, valoisa ja leikkisä persoona, jonka valoisuus, lämpö ja optimismi hurmaavat toisetkin ihmiset. Keltaisen ihmisen elämän täyttymys on tuottaa iloa toisille, nauttia elämästä ja auttaa koko planeettaa voimaan paremmin.

Luonto ja eläimet ovat keltaiselle hyvin tärkeitä, ja jos hän johonkin suhtautuu vakavasti, se on luonnon suojelu. Eläimet, erityisesti koirat tuntevat luontaista vetoa keltaista ihmistä kohtaan.

Ihan paikkansapitävä luonneanalyysi noin seinästä repäistynä, koska en nyt Auroihin varsinaisesti usko. Työmoraalini on kyllä hieman korkeampi kuin tuossa kuvauksessa, tai niin ainakin toivon sen näkyvän ulospäin :)

Viikko meni enemmän kuin vauhdilla. Taisi kertyä varmaan reippaasti yli kymmenen ylityötuntia. Lunastelen noita sitten joskus takaisin. Minulla on nyt hirveä tekemisen meininki duunissa, on ilmeisesti jotain pätemisen tarvetta ilmassa. Olen haalinut itselleni projektia projektin perään, koska haluan vielä joskus edetä urallani ylöspäin. Työ ei ole mikään itseisarvo minulle, sinkkuna on vain helppoa painaa pitkää päivää, kun ei ole kukaan kotona odottamassa. Voin olla rauhassa ihan kujalla loppuillan ilman, että tarvitsee viihdyttää välttämättä ketään. Heti jos jotain sutinaa ilmenee, se menee kyllä kaiken edelle, siitä ei ole pelkoa.

Tänään oli isänpäivä. Lapsien hankinta tuntuu vielä jotenkin kaukaiselta ajatukselta. Jos edes silloinkaan. En ymmärrä miten lapsien hankintaa pidetään lähes itsestäänselvyytenä, jos ollaan oltu yhdessä pitempään. Onneksi isosisko on hoitanut jo sen puolen niin ei tarvitse kuunnella vanhempien puolelta sitä painostusta lastenlapsien hankkimisesta. Nyt tuntuu taas muutenkin olevan joku pysähtyneisyyden aikakausi meneillään koko naisrintamalla. Talvella kun tulee harvemmin käytyä missään. Ehkä pikkujoulusesonki tuo tilanteeseen muutoksen edes hetkeksi.

Havahduin tänään hieman kun tuli kavereiden kanssa puhetta tuosta lauantain reissusta. Duunissa on eräs A, joka sattuu olemaan myöskin firman kuopuksia, vastakkaista sukupuolta ja myöskin sinkku. Sen kanssa olen tullut harvinaisen hyvin juttuun, varmaan johtuen aikalailla samasta elämäntilanteesta. Olen näitä pieniä eleitä huomannut jo aikaisemminkin. Eli koskettelua, ihan kylkeen istumista, selän taputtelua ja verbaalista flirttiä. Lauantaina sitten vinkkailtiin silmää ja istuttiin syliin. Alkoholilla oli oma osuutensa asiaan.

Kaverit väittivät minua ihan taunoksi. “Etkö nyt idiootti tajua, että se on susta ehkä kiinnostunut”. Tottakai olen itsekkin nuo huomannut, mutta olen kokenut sen enemmänkin sellaiseksi viattomaksi flirttailuksi. Jostain syystä A ei niin hirveästi kiinnosta siinä mielessä, vaikka kaikki on sinänsä kunnossa. A on älykäs, sosiaalinen ja nätti. Ovatko kriteerini viritetty liian tiukoiksi, onko naisvaistoni oikeassa vai pelkäänkö saavani nokilleni? Veikkaan viimeistä. Jotenkin vierastan hyvin paljon ajatusta yrittää iskeä jotain työkaveria. Olen myös kuullut usein haluttomuudesta treffailla juuri tämänhetkisessä elämäntilanteessa yhtään ketään. Pitäisi varmaan vain rohkeasti tarttua härkää sarvista ja selvittää tämäkin asia. Tätä on jo siis jatkunut kuukausia.