Olipahan taas viikonloppu. Kokoonnuttiin yhdeksän hengen voimin allekirjoittaneen kämpille lanittamaan. Kyllä pojat ovat edelleen poikia, vaikka joukosta löytyi kaksi tuoretta isukkiakin. Oli mukava nähdä pitkästä aikaa vanhoja tuttuja isommalla porukalla. Edellisestä kertaa on jo melkein kolme vuotta. Voi voi sitä raukkaparkaa joka joutuu allekirjoittaneen kanssa joskus asumaan saman katon alle. Joskus tulee huudettua aika kovaa, vaikka muuten olen mitä rauhallisin :)

Kylläpäs syksyn ja pimeyden taas huomaa omasta olotilasta. Nyt se vakikainalo ei kuulostaisi ihan niin kamalalta. Näin viime yönä unta K:sta jossa vonkasin ja vonkasin sen perään. Saatuani noin sadannet pakit ymmärsin lopettaa. Lueskeltuani blogistanian naisväestön kirjoituksia viime aikoina, en yhtä edelleenkään yhtä asiaa ymmärrä. Saako tuollaisista lyhytkestoisista hetken huumista muka kiksejä? Tarkoitin yhden yön juttuja tai pusihalittelua jonkun lähes tuntemattoman kanssa. Yhdessä vaiheessa harrastin sitä itsekkin ja eihän siitä jäänyt loppupeleissä kuin paha maku suuhun, koska tiesi sen varmuudella olevan tilapäistä ja itsekästä oman olon parantelua. Tottakai se loi edes hetkeksi sen ihastumisen / rakastumisen tunteen. Totesin kuitenkin aika pian, että parempi vain odottaa että “se oikea” kolahtaa kohdalle. En todellakaan halua moralisoida tässä kenenkään elämäntapoja, koska pilkka kolahtaa aika pian omaan nilkkaan. Minulle se ei vain sopinut.