Tänään ei ilmeisesti ollut minun päiväni. Päivä meni ihan siedettävästi työajan loppumiseen asti. Sain kyllä kivasti kyydin duunikaverilta firman salibandyvuoroon. Pelit menivät suoraan sanottuna persiilleen. Vaikka kyse on ei niin vakavasta pelailusta, kuudesta maalipaikasta luulisi edes yhden onnistuvan mutta ei. Maila meinasi lennellä pitkin hallia, mutta hillitsin itseni. Sitten kun oli kotiinlähdön aika, huomasin että hupsis, lompakko ja kotiavain jäivät duuniin. Duunikaveritkin olivat jo kerinneet lähteä, koska sanoin pääseväni bussilla kotiin.

Päätin lopulta kävellä kotiin koska matkaa oli vain viitisen kilometriä ja vuosi sitten oven avaus oli ilmainen. Muutaman minuutin käveltyäni alkaa sataa. Kastun läpimäräksi ja melkein perille päästyäni odotan huoltoyhtiön päivystäjää puolisen tuntia hytisten. Oven avaus maksaa nykyään kuulemma parikymppiä, mutta koska avaimien lisäksi myös lompakko on töissä, en pystynyt maksamaan siltä istumalta. Laskulla se kuulemma maksaa 55€. En voinut kuin niellä ylpeyteni ja todeta että “oma mokas senkin pelle”. Halvemmaksi olisi tullut taksireissu ensin duuniin ja vielä sieltäkin himaan. En voi kuin itkeä ja nauraa.