Noin nyt se on tehty, puolimaraton juostu alle tavoiteajan. Valmistautuminen oli hurjaa, kävin kaksi viikkoa sitten viimeksi lenkillä, viikolla sentään katsoin vähän syömisiäni ja tankkailin maltoa muutaman päivän. En ole noin pitkää matkaa (21km) koskaan edes juossut. Maratonia juokseva duunikaveri kehotti vain kokeilemaan puolikasta ja sainkin toisen samankuntoisen kaverin mukaan. Korostetaan nyt tässä etten ole ikinä mihinkään juoksukilpailuihin koskaan edes osallistunut, joten siinäkin mielessä oli kyse uudesta kokemuksesta. Olen tällainen tavis sunnuntailenkkeilijä.

Paikalla oltiin hyvissä ajoin ja pyörittiin katsomassa tapahtuman meininkiä. Sää oli aika kehno, satoi ja lämpöä oli vain 12 astetta. Lähtöä odotellessa vaatteet olivat jo märät ja kengät kestivät kuivina ensimmäiseen lätäkköön asti. Juoksu lähti yllättävän hyvin kulkemaan heti alusta asti, eikä siitä normaalista viiden ensimmäisen kilometrin tuskaisuudesta ollut tietoakaan. Juomapisteillä vetelin pari suullista urheilujuomaa kävellen. Ensimmäinen 10,5km kierros meni aikaan 58min, eli kahden tunnin tavoite oli edelleen mahdollinen. Maratoonarit lähtivät piakkoin perään ja niistähän sai mukavaa vetoapua. Juostiin kaverin kanssa tasatahtiin noin 16km kunnes se jäi hieman jälkeen. Viimeiset 4km olivat aika epämiellyttävät, mutta sain puristettua jopa pienen loppukirin. Maalissa lyötiin mitali kouraan ja annettiin evästä. Kaveri tuli maaliin muutaman minuutin perässä.

Loppuajaksi tuli 1h 54min, josta olen enemmän kuin tyytyväinen. Täysin pitkää lenkkiä treenamattomana se osoitti, että kunto on silti aika hyvä. Naureskelin aikaisemmin työkaverin vinkille nännien teippauksista, mutta nyt tuli sekin todettua ihan todeksi. Molemmista lähtivät nahat päältä ja tuntuu kuin niitä olisi pistänyt ampiainen :) Reidet ovat jumissa, olotila on väsynyt ja hieman kuumeinen. Ajattelin yrittää illalla vetää kunnon venyttelyt niin ehkä huomenna olen jopa kävelykunnossa.

Olihan siellä ihan timmin näköistä peppua näytillä, koska juoksuhuosut eivät jätä oikein mitään arvailujen varaan. Vaikka siinä nyt tuli vähän vilkuiltua niin oli kyllä melkein pakko keskittyä siihen juoksemiseen ihan täysillä. Hauska kokemus kaiken kaikkiaan, oli kieltämättä paljon hauskempi juosta ison porukan joukossa kuin kärvistellä yksinään. Ehkä otetaan ensi vuonna uusiksi. Taidan heittää juoksuhousut- ja kengät talvisäilöön ja palata taas muiden lajien pariin.