Yleinen27.9.2006 18:25
Särkyneiden sydänten laaksossa on ruuhkaa
Ainakin kaksi kaveria ja muutama puolituttu ovat eronneet tässä parin viime viikon sisällä. Ilmeisesti syksyisin ja keväisin on aina joku sesonki, jolloin ihmissuhdekiemurat nousevat pintaan. Koitin muistella läpi kaikki aikaisemmat ystäväpiirin katkot ja kas kummaa, kaikki olivat tapahtuneet juuri noihin vuodenaikoihin. Tilastollisesti ajatellen tulosjoukko on kuitenkin niin pieni, ettei siitä varmaan kannata sen kummempia johtopäätöksiä tehdä. Tulipahan vain mieleen kun tässä on ollut tällainen suma. Hassua on ollut huomata kavereissa tuo eron jälkeinen kliseinen kaava, eli kieltäminen/katumus, reboundit ja lopulta asian hyväksyminen.
Ainakin omalta osaltani vahvistan sun kaavaa, oon eronnut pitkästä suhteesta jompana kumpana noista sun mainitsemista vuodenajoista.
Comment by Rk — 28.9.2006 @ 7:41
Ainakin keväisen eron voisi kuitata hormonien heräämisellä, silloin alkaa vilkuilla ympärilleen ja haluamaan jotain uutta. Voisiko syksyerot selittää syysväsymyksellä?
Comment by Keksi — 28.9.2006 @ 12:27
tai sitten koko kesän on katsellut muita vähissä vaatteissa, ja ehkä viettänyt lomaakin oman kumppanin kanssa ja alkaa vaan tökkiä. kaipaa vähäsen vapautta kun kaikki alkaa muutenkin kaatua päälle, koulut, työt jne.
tai mistäs minä mitään tietäisin.
nim. keväällä eronnut :P
Comment by t — 28.9.2006 @ 14:55
Olette varmaankin oikeilla jäljillä. Joku voisi tehdä tutkimuksen aiheesta “Seasonal effects on close human relationships”. Itselläni ainakin talvi tuppaa yleensä olemaan sellaista lievähköä horrosaikaa. Keväisin fiilis nousee ja säilyy aina kesän loppuun asti. Sitten syksyllä aletaan taas miettiä asioita vakavasti.
Comment by Sinkkumiehen maailma — 28.9.2006 @ 22:33
Hmm, itse erosin pitkästä suhteesta keväällä. Jo pidemmän aikaa oli mennyt huonosti, mutta miksi ajankohta?
Talvella kaiken pimeyden ja väsymyksen keskellä ei yksinkertaisesti ollut voimia alkaa selvitellä asioita ja ottaa pöydälle eron mahdollisuutta. Kesän läheneminen toi jaksamista ja toivoa siitä, että elämä järjestyy.
Ja vaikkei ero ollut missään nimessä helppo, uskon, että meillä kummallakin sen osapuolista uusi elämä alkoi helpommin juuri kesän kynnyksellä: Kaverit ovat kesällä helpommin houkuteltavissa kotinsa (ja parisuhteensa) piiristä “ulkoilemaan”, päivät ovat pitkiä ja valoisia, on pieni kynnys lähteä yksinäänkin liikkeelle. Kesä ei ollut helppo, mutta saman läpieläminen talvella olisi ollut varmaankin moninkertaisesti vaikeampaa.
Joissakin edellisistä kommenteista kuultaa se ajatus, että ero “tapahtuu” siksi, että halutaan jotain uutta. Itse sanoisin (ainakin omalta kohdaltani), että ero tapahtuu, koska vanha ei vain voi jatkua. Ja silloin on aivan yhdentekevää, millaisia vaatekerroksia kanssaihmisillä kadulla kulkiessa on yllään…
Comment by AM — 29.9.2006 @ 11:32