Moro, monelta mennään treeneihin?
“Sori, emmä pääsekkään tänään”
Moro, läheks lenkille tai salille kun ei toi yks lähteny treeneihin?
“Sori, hengailen tyttöystävän kaa tän lauantain”
Tässä välissä päätin että lähden sitten vaikka väkisin yksin lenkille. 11km taittui minuutilleen tasan tuntiin. Oli aika hieno ilma tänään juoksennella. Hieman pelottaa kahden viikon päässä häämöttävä puolimaraton :| Sitten hieman lisää myöhemmin illalla:
Moro, joko pelataan?
“Sori, syötän just vauvelia tässä”
Turha on tietenkin mussuttaa kun kavereilla on muutakin tekemistä kuin minun viihdyttämiseni. Sitten illemmalla kun katselin telkkua, tuli sellainen outo tunne ja katsoin viereeni. Aivan selkeästi tyhjä paikka, joka pitäisi täyttää. Joskus tämä sinkkuelämä on aika raadollista. Tämä vain sattui olemaan harvinaisen huono lauantai menemisten suhteen.
Kyllä se paikka siinä vieressä vielä täyttyy. Se paikka vaan tuntuu huomattavasti tyhjemmältä silloin kun kaikilla muilla on joku. Mutta sitten sitä täytettä vasta alkaakin kaivata kun joutuu hetkenkin olemaan erossa toisesta. :) Koitahan jaksaa treenata, kunnon rääkki on parasta lääkettä yksin oloon.
Comment by Henriikka — 17.9.2006 @ 1:58
ylös, ulos ja baanalle.
jos entiset kaverit on kiireisiä, hankitaan uusia :)
joojoo, helpommin sanottu kuin tehty. sitten jumitetaan koneella ja maristaan kun ei mitään saa aikaseksi.. onneksi joku sentään jaksaa lenkkeillä. tsemppiä maratonille :)
Comment by t — 17.9.2006 @ 4:03
Taito se on sekin että osaa olla itsekseen. Se ei monilta onnistu. Muilta osin vaikutat kuitenkin tyytyväiseltä elämääsi, eikö vain ? Noin aktiivinen kaveri tulee kyllä tapaamaan monia mielenkiintoisia neitokaisia joten turhat huolet pois !
Comment by Tuippu — 19.9.2006 @ 11:15
Mulla on ystävät parhaassa “porsimisiässä” ja sen kyllä huomaa, että ystävyyssuhteet ovat jääneet ihan toissijaisiksi lapsen synnyttyä. Ymmärtäähän sen toki, että kyseessä on iso elämänmuutos ja se vauva on tärkein asia elämässä, mutta jotenkin tuntuu, että myös henkisellä tasolla olen kasvanut erilleen näistä perheellisistä kavereistani.
Silloin harvoin, kun on yhteistä aikaa, tuntuu jotenkin siltä, ettei ole oikein mitään yhteistä puhuttavaakaan enää. :-( Minä en osaa/halua/jaksa keskustella aina siitä “maailman kauneimmasta lapsesta” ja toisaalta heitä EVVK tällaisen perheettömän elämä ja sen käänteet.
Comment by kesäkissa — 19.9.2006 @ 12:56
Kyllä, olen yleisesti ottaen tyytyväinen tämänhetkiseen tilanteeseeni, kuten olen täällä vissiin moneen kertaan toitottanutkin. Tuo lauantain episodi oli taas sitten kerralla sellainen märkä rätti naamalle, että pitihän sen takia vähän angstata :z Voi voi pientä poikaparkaa, mikä sua vaivaa.
Taitaa pitää paikkaansa kyllä tuo, että kaverin vievät ensin seurustelukumppani, sitten myöhemmin ehkä “pahimmassa” tapauksessa lapsi. Toisaalta minulla on yksi hieman vanhempi naispuoleinen kaveri, joka ei muuttunut muksun tulon jälkeen mihinkään vaan juorut kulkivat samalla lailla. Mikäli itse ei ole niin hirveän kiinnostunut siihen perinteiseen 1,4 lasta, rivari ja mätsäävät tuulipuvut-meininkiin, voi olla vähän nihkeää saada juttua toimimaan koska elämäntilanne on niin erilainen.
Comment by Sinkkumiehen maailma — 19.9.2006 @ 23:32
Niin, kyllähän sitä joku on kai tutkinutkin, että ihmisen (miehenkin) hormonitoiminta muuttuu, kun kakara tulee. Ei ihme, jos tuntuu, että kaverit ovat muuttuneet/”menneet piloille” lapsen synnyttyä.
Ja jotain tosiaan täytyy olla piloilla, jos aiheet tyyliin “käyttääkö kantoliinaa/kestovaippoja” tai “kuinka kauan pitää/kuuluu/saa/kannattaa imettää” aiheuttavat ihmisissä suunnattomia tunteenpurkauksia. ;-)
Comment by kesäkissa — 21.9.2006 @ 0:35