RK:n kommentti pitää varmasti paikkaansa siinä vaiheessa kun deittailukumppaneita alkaa olemaan määrällisesti enemmän. Muutama tuntemani sinkku alkaa turhautua siihen, että kun tarpeeksi deittailee eikä yksikään tapaus etene pitemmälle, tulee sellainen fiilis ettenkö minä nyt kelpaa tällaisenä kuin olen. Sitten pohditaan pää punaisena, että pitäisikö muuttaa sitä tapaa, jolla esittelee itsensä.

Mutta artikkelia sinänsä ihmettelen. Jos ei paljasta itsestään mitään, niin sitten ei oletettavasti voi satuttaakaan itseään? Ei ymmärrä, olen itse ainakin sen verran sinut itseni kanssa, ettei minun tarvitse miettiä sitä, mitä “todellisesta minästäni” paljastan, enkä alussakaan pyri sitä mihinkään verhoamaan ja piilottelemaan. Ja jos toiseen ihastuu ja ei häntä saakaan, niin voihan siinäkin itsensä satuttaa. Ei siinä sen syvällisempää sitoutumista tarvita, yksipuolinen rakkaus on aina kivuliasta.

Vai onko ideana se, että jos potentiaalinen partneri ei pidä jostain showmielessä luodusta kuoresta, jonka on vetänyt päälleen, se sattuu vähemmän kuin että hän ei olisi pitänyt sinusta itsestäsi?

Oltais vaan kaikki omia itsejämme, niin deittailu ja yhteensovittaminen olis paljon nopeampaa ja helpompaa. :)