Sinkkumiehen maailma

Ainakin kaksi kaveria ja muutama puolituttu ovat eronneet tässä parin viime viikon sisällä. Ilmeisesti syksyisin ja keväisin on aina joku sesonki, jolloin ihmissuhdekiemurat nousevat pintaan. Koitin muistella läpi kaikki aikaisemmat ystäväpiirin katkot ja kas kummaa, kaikki olivat tapahtuneet juuri noihin vuodenaikoihin. Tilastollisesti ajatellen tulosjoukko on kuitenkin niin pieni, ettei siitä varmaan kannata sen kummempia johtopäätöksiä tehdä. Tulipahan vain mieleen kun tässä on ollut tällainen suma. Hassua on ollut huomata kavereissa tuo eron jälkeinen kliseinen kaava, eli kieltäminen/katumus, reboundit ja lopulta asian hyväksyminen.

Minulla on mielenkiintoinen tapa muodostumassa yhden kaverin eksän kanssa. En ole kyseistä henkilöä koskaan edes nähnyt livenä, kerran olen soittanut sille humalapäissäni baarista. Nyt vahinko otettiin takaisin ja sain puhelun kun olin jo menossa nukkumaan. Olisi kuulemma pitänyt kiiruusti siirtyä läheiseen anniskeluravintolaan. Kieltäytymisestä on tullut jo tapa, koska en oikein kahden aikaan yöllä ollut siinä mielentilassa, että olisin jaksanut lähteä. Juteltiin sitten sekavia varmaan tunnin verran. Kutsu olisi voinut tulla hieman aikaisemmin, silloin olisin voinut ehkä lähteäkkin. Harmittaa hieman näin jälkikäteen, koska tiedän että sillä on useita kivannäköisiä matkailualan kavereita :) Virhe.

Eilinen oli muutenkin hyvä päivä. Sain siivottua kämpän, käytyä salilla T:n kanssa ja mieliala oli varsin iloinen. Kehitystä on tapahtunut, mutta lihasmassaa saisi kertyä vielä reilusti lisää. Sinkkumiehen strategiset mitat kun ovat 174cm ja 67kg. Vuoden enemmän tai vähemmän aktiivisen salilla käynnin jälkeen ainakin käsiin on ainakin tullut hieman lihaa. Suurin syy salilla käyntiin on yleisen lihaskunnon parantaminen, mutta narsistina ulkonäköseikat ovat tottakai yksi syy. Viime aikoina olen tehnyt noudattanut ju jitsuun ja lukkopainiin suunniteltua ohjelmaa, joka korostaa aika paljon yläkroppaa ja selkää. Ohjelma on siitä hyvä, että se on pakottanut siirtymään lähes kokonaan pois laitteista irtopainojen pariin.

Kaveri Tanskasta on ollut viime viikolla sinnikäs sen työtarjouksen takia. Olaf tulee kuulemma ensiviikolla Suomeen ja kyseli tapaamista. Keskustelin asiasta avoimesti pomoni kanssa ja hän vahvisti ajatustani siitä, että ei kannata edes harkita. Tiesin jo itsekkin alaa seuranneena, että kyseessä on aika epätoivoinen yritys. Suomen markkinat ovat yksinkertaisesti liian pienet. Ei ole kovin fiksun oloista palkata minua tekniseksi asiantuntijaksi tuotteen ympärille, joiden asennuksia ei ole Suomessa vielä ensimmäistäkään. En viitsi ruveta pyörittelemään pyörittelemään peukaloitani edes hyvällä liksalla sillä riskillä, että lopputili on luvassa on viimeistään parin vuoden kuluttua. Laitan tänään mailin, jossa kieltäydyn kohteliaasti tarjouksesta.

Annan itselleni näin alkuun satikutia viime päivien repsahduksista. Olen myöhästellyt busseista tavattoman usein. Miksi pitää viivytellä lähtöä aina viimeiseen hetkeen asti, niin että bussiin astutaan joko suoraan sisään tai sitten se lähtee nenän edestä? Olen ajatellut siirtää auton hankintaa mahdollisimman pitkälle tulevaisuuteen, koska se on vain yksi iso rahareikä ja pääkaupunkiseudun julkinen liikenne on riittänyt hyvin ainakin tähän asti. Olisihan kieltämättä aika kätevä noissa nykyisissä harrastuksissa niin ei tarvitsisi aina kytätä kelloa. En ole sellainen mies, jolle auto on ehdoton statussymboli.

Syksyn, koulun ja töiden alkamisen aistii kyllä selvästi blogistaniassa. On kaamosmasennusta, aloitettuja opiskeluita ja flunssaa liikenteessä. Viivikin on kirjoittanut kirjan naissinkkuudesta. Kyseinen nainen herättää ilmeisen paljon negatiivisia mielipiteitä. Myös itselläni on kyseisestä naisesta mielikuva hieman ylimielisenä ja turhana julkkiksena Suomessa. Ylimielistä kuvaa vain vahvisti heti sivuilta silmiin osunut teksti:

“Lipitimme fiksuina ja filmaattisina Hummerin takapenkillä samppanjaa ja suunnittelimme miten juhlisimme sinä iltana hulvattomasti.”

Viivi osaa kyllä bilettää Seiskan otsikoista välittämättä, pointsit siitä. Hienoa tehdä päätelmia tekee ihmisistä, joita ei edes tunne. Voi olla että Viivi on oikeasti aivan loistava tyyppi. Pitänee ehkä jopa ostaa tuo kirja, vaikka noin opiskelumielessä. Ja ei, Viiveroinen ole ainakaan minun mielestäni edes kovin hotti noin ulkonäöltään.

Armin van Buuren presents - A State of Trance Episode 267

Moro, monelta mennään treeneihin?
“Sori, emmä pääsekkään tänään”

Moro, läheks lenkille tai salille kun ei toi yks lähteny treeneihin?
“Sori, hengailen tyttöystävän kaa tän lauantain”

Tässä välissä päätin että lähden sitten vaikka väkisin yksin lenkille. 11km taittui minuutilleen tasan tuntiin. Oli aika hieno ilma tänään juoksennella. Hieman pelottaa kahden viikon päässä häämöttävä puolimaraton :| Sitten hieman lisää myöhemmin illalla:

Moro, joko pelataan?
“Sori, syötän just vauvelia tässä”

Turha on tietenkin mussuttaa kun kavereilla on muutakin tekemistä kuin minun viihdyttämiseni. Sitten illemmalla kun katselin telkkua, tuli sellainen outo tunne ja katsoin viereeni. Aivan selkeästi tyhjä paikka, joka pitäisi täyttää. Joskus tämä sinkkuelämä on aika raadollista. Tämä vain sattui olemaan harvinaisen huono lauantai menemisten suhteen.

Onpas viikko mennyt hurahtaen. Toisaalta en kyllä yhtään ihmettele, olen joka ilta urheillut duunin jälkeen ja kotona ollaan lähinnä käyty syömässä ja nukkumassa. Tällä hetkellä vasen hauis on ilmeisesti revähtänyt, leuassa on mustelma, polvet ovat turvoksissa ja käsivarret täynnä mustelmia. Olo on siis mitä hehkein. Lenkkeilyä pitäisi painottaa kahden viikon päästä olevaa puolimaratonia varten.

Minua kyseltiin lauantaiksi bileisiin, mutta taidan viettää tämänkin lauantain rauhallisen koti-illan merkeissä. Syksyn lähestyessä menohalukkuus radalle on vähentynyt huomattavasti, tämä sama ilmiö on toistunut joka vuosi. Jotenkin kesä on minulle sellaista biletysaikaa. Toisaalta viime kerrasta on jo niin pitkä aika, että ehkä mielenterveytensä säilyttääkseen olisi jo syytä lähteä.

Naisrintamalla on ollut aika hiljaista. Olen erittäin huojentunut siitä, että kaikki kysymykset K:n ympärillä ratkesivat alkuviikosta ja olen taas normaalissa olotilassa. Ilmeisesti en ole ainoa, joka on analysoinut yhteydenottoja ja niiden laatua potentiaalisen suhteen todennäköisyytenä. Menin itse osittain tuohon halpaan. Kumma kyllä itsetuntoni ei kärsinyt lainkaan tästä episodista, vaikka periaatteessa sain hieman nenilleni. Sain tehtyä aloitteita ja järkättyä treffejä, saavutus sekin pitkän tauon jälkeen.

np: Mos Def featuring Skillz & Mr Eon - B-Boy Document

Kysyin K:lta suoraan tästä meidän jutusta ja nyt ollaan sitten kavereita. Aika monihan tuomitsi kommenteissa K:n peluriksi kirjoitusteni perusteella, mutta se ei kyllä pidä ihan paikkaansa. En vain ole paljastanut kaikkia yksityiskohtia täällä. Aika sekavaahan tämä on kyllä kieltämättä välillä ollut, mutta nyt asioille tuli selvyys ja hyvä niin. Oikeastaan naispuoleinen ystävä olisi sinkkumiehelle paras lahja tähän väliin :) Itsekkäästi ajatellen siitä olisi järjettömän paljon hyötyä. Makutuomarointi, naispuoleiset kaverit ja tottakai naisnäkökulma asioihin. Ainiin ja erityiskiitokset eräälle edesmenneelle blogittajalle hyvistä neuvoista!

Sain tänään soiton Tanskasta ja minulle oltiin kovasti tarjoamassa töitä myyntihommissa. Ex-pomo oli tämän ilmeisesti vinkannut, ilmeisesti olen hoitanut työni hyvin. Työ olisi Suomessa, mutta teknillisesti orientoituneena ja koulutuksen saaneena ja minua eivät myyntihommat kiinnosta. Esitin asiani ja töitä olisi kuulemma tarjolla myös silläkin saralla. Olen tyytyväinen nykyiseen työpaikkaani ja palkkaani, mutta ajattelin joka tapauksessa käydä tapaamisessa kuulemassa mitä olisi mahdollisesti tarjolla.

Heitin K:lle viestiä, jossa ilmaisin närkästykseni edellisestä treffikerrasta saadakseni vähän selvyyttä siihenkin asiaan. Sain kyllä hyvän syyn miksi treffit eivät sopineet, mutta pointtihan oli siinä, että asiasta olisi voinut informoida minuakin. Noh saatiin asia kuitenkin huumorin avustuksella sovittua. Osaan kyllä olla harvinaisen pisteliäs sille päälle sattuessani. Tämä helpotti ainakin minun pientä mieltäni kun sain kerrottua ärsytykseni aiheen.

Löysin eilen itseni lattialta kuulokkeet päässä laulaa loilottamassa. Eilisen episodin jälkeen vallinnut kiukuttelun ilmapiiri katosi lopulta kunnon yöunien jälkeen. On siis aika palata siihen normaaliin sinkkuiluun, mitä se kerkisi jo kesällä parisen kuukautta olemaan. Kuten olen jo varmaan useampaan kertaan toitottanut, olen ihan tyytyväinen nykyiseen tilanteeseen. Toisaalta en pistäisi lainkaan pahakseni, jos joku kiva nainen ilmestyisi sotkemaan hieman pakkaa. K onnistui siinä sekoittamisessa hieman negatiivisessa mielessä. Silmät auki ja kohti uusia tuulia!

np: Basement Jaxx - Hush Boy (Souls Seekerz Mix)

Tiedättekö muuten mikä on aika harvinaisen raivostuttavaa? Yritin torstaina soitella K:lle kyselläkseni, joka sattui olemaan juuri silloin huonossa paikkaa. “Soitan kohta takaisin”. Puhelua ei koskaan tullut. Eilen vonkasin treffeille jo päiväsaikaan, eikä vastausta ole tullut vieläkään. Mielestäni olisi jo pelkästään hyvien tapojen mukaista vastata mahdolliseen kutsuun edes kieltävästi. Nyt jouduin arpomaan omia menemisiäni sillä varauksella, että treffit voivat järkkäytyä muutaman tunnin varoitusajalla. Ajattelin tylyttää K:ta asiasta, mikäli vastausta koskaan edes tulee. Että näin tällä kertaa. Ja kyllä, olen pahalla päällä myös sen lisäksi, että tämä on aika selkeä vihje, ettei K:ta ilmeisesti hirveästi kiinnosta.

Ääh, vihaan sairastellessa tätä neljän seinän sisällä nyhväämistä. Sosiaaliset kontaktit rajoittuvat nettiin ja puhelimeen, eikä uloskaan jaksa lähteä. Leffojakaan ei jaksa loputtomiin vahdata ja on aivan liikaa aikaa ajatella. Olen päätynyt K:n suhteen siihen, että innostuin ehkä pikkiriikkisen liikaa tuosta yhteydenotosta ja treffeistä. En voi kyllä kuitenkaan kieltää etteikö minua kiinnostaisi nähdä myös jatkossa ja pyrin tekemään asian eteen jotain. Viimeksi oli tyttöjen ilta, joten jos tällä kertaa mentäisiin miehisyyden pyhättöön, eli jäähalliin katsomaan lätkää. Päässäni soivat edelleen sanat:

“Parasta vaan tottua siihen”
“Lähetään sinne sit kaksistaan (Tokio)”
“Otetaan uusiksi joskus”

Taidankin laittaa puhelimen laulamaan samantien.