Tämä viikko on mennyt aikalailla töiden ja koulun parissa. Lenkillä käynnit ja treenit ovat jääneet tekemättä. Pienen pieni rutistus enää ja viikon päästä valmistuminen on selviö. Siihen asti pidän tiukkaa kuria ja keskityn olennaiseen. Sitten kun viiden vuoden urakka on saanut lopullisen päätöksen, palkitsen itseni ruhtinaallisesti.
Asiasta kolmanteen. Luin töissä ihan mielenkiinnosta masennuksesta kertovaa kirjaa, jossa kerrottiin psykoterapiassa käyvän Iinan tarina. Iinan äiti kuoli äkilliseen sairauskohtaukseen hänen ollessaan vähän päälle vuoden vanha. Kun äiti löydettiin, veli leikki vieressä ja Iina oli nukahtanut kuolleen äitinsä päälle. Tämän jälkeen lapsuutta varjostivat kodista toiseen hyppiminen ja välinpitämätön isä. Opiskeluaikoina kuvioihin tulivat alkoholi, irtosuhteet, tahaton raskaus ja abortti. Lopulta Iina löysi aviomiehen, mutta suhdetta varjosti Iinan menneisyys. Siitä seurasivat masennus ja itsemurha-ajatukset.
Kertomus oli aika karmaisevaa luettavaa ja kyseessä on saman ikäinen henkilö kuin minä. Onneksi kyseinen henkilö sai kuitenkin apua ja elää nykyään suhteellisen normaalia elämää. Itse tulen tasapainoisesta perheestä, jossa ei juuri koskaan riidelty. Siksi tunnen välillä huonoa omaatuntoa siitä, etten välttämättä ymmärrä täysin erilaisista lähtökohdista tulevaa ihmistä, vaikka olen varmasti kohdannut useita sellaisia elämäni aikana. Mielestäni kaikki ihmisen esimerkiksi lapsuudessa kokema heijastuu aina jotenkin aikuiselämään ja parisuhteisiin. Tämä tuli selväksi seurustellessa, jolloin ajan myötä uskalletaan paljastaa aika kipeitäkin asioita.
Olen toisaalta miettinyt omaa kasvatustani ja lapsuuden kokemuksiani, vaikka olen noin sanotusti tasapainoisesta perheestä, sen vastapuolena on se, että tunteitakaan ei juuri ilmaistu. Sen takia olin välillä aika hämmentynyt, kun pääsin hyvin läheltä todistamaan perhettä, jossa riitely ja vastaavasti niiden sopiminen on hyvin yleistä. Tottakai olin nähnyt sitä aikaisemmin, mutta seurustellessa tilanne oli välillä aika hankala. Tottakai piti puolustaa tyttöystäväänsä, mutta toisaalta piti olla sovitteleva hänen vanhempiaan kohtaan.
