Joku kehui elämääni vauhdikkaaksi. Voi pitää hyvinkin paikkaansa. Tähän päivään on mahtunut ties mitä, vaikka kello on vasta seitsemän illalla. Aamulla käytiin apinan kanssa 7km lenkillä, koska termometri näytti yli kahtakymmentä. Lämpö vei kuitenkin mehut aika tehokkaasti, vaikka olihan tahtikin aika kova. Olen alkanut pitää lenkillä käymisestä, joka oli aikaisemmin aikamoista takkuamista. Kunnon pikkuhiljaa kasvaessa siittä tulee jo itseasiassa ihan mukavan tuntuista. On nimittäin hieman pakko olla hyvässä kuosissa kesän 120km vaellusta varten, ettei tarvita Aslakin apua. Rinkka ja pussi pitäisi vielä hommata.

Päättötyö alkaa olla kasassa. Kaksi päivää olen tehnyt korjauksia ja keittiön pöytä alkaa täyttyä rojusta. Huomenna vielä seminaari aiheesta ja keskiviikkona kypsyyskoe. Sitten alkaa olla tuo koulu yhtä matikan kurssia myöten käytynä. Olisi kyllä suuri helpotus saada se alta pois. Oli pakko hoidella tunnollisen miehen maineen saadakseni yksi työhomma, joka siirtyi huomisen seminaarin takia. Halleluja etätyöskentely!

Nyt voidaankin sitten laittaa lopullinen piste ja sinetti K:n ja minun deittailuille. Koitin kiertäen kysellä mahdollisesta jatkosta ja sainhan sen vastauksen sieltä lopulta. Eli ei kuulemma kiinnosta. Tätähän oli aavisteltu jo pitkään, halusin vain saada varmistuksen asialle. Ei siinä mitään, eihän tuollainen lemppaaminen mikään maailman mukavin asia ole, mutta otin asian mielestäni yllättävänkin hyvin. Eivät vain kemiat natsanneet tällä kertaa, enkä hakenut itsestäni mitään vikoja miksi näin kävi. Toivoteltiin “hyvät loppuelämät” ilman sen kummempaa draamaa. Nyt sitä ollaan taas niin sinkku kuin sinkku voi vaan voi olla. Jes!