Kesä se vaan tekee tuloaan ja minua piinataan. Ensin I kehuskeli kaivavansa bikinit talvitelakalta ja lähtevänsä porukoidensa mökille ottamaan arskaa pariksi päiväksi, pari tuntia myöhemmin T kyseli Westendin biitsille lauantaiksi. Tekisi itsekkin mieli nauttia näistä keleistä, mutta tiedän että kaksi päivää on väkisin pakerrettava lopputyön parissa. Toisaalta jos heräisin aamulla aikaisin vääntämään, pitäisin muutaman tunnin tauon rantsulla ja jatkaisin illalla. Joo, näin se on tehtävä.

Siivotessani puhelinta tuli vastaan viimeisin K:n viesti lähes kuukauden takaa, eli feidaushan tässä on selkeästi menossa. Se lempein ja helpoin tapa jättää treffailtava muutaman tapaamisen jälkeen. Ei minulla jäänyt mitään hampaankoloon, oli hauskaa käydä treffeillä vaikkei siittä mitään sen kummempaa kehkeytynytkään. Ehkä törmätään vielä tulevaisuudessa pienien piirien vuoksi.

Täytyy pitää siis tästä lähin silmät auki. Pitäisiköhän sitä kokeilla tosiaankin jo jotain uutta lähestymistapaa? On sinkkusulkkista, speed datingiä, nettideittailua ja niin edelleen. Missä menee se raja, jolloin sinkusta tulee valikoivan ja viisaan kumppaninetsijän sijasta säälittävä vonkaaja? En näe empiirisessä deittailussa mitään pahaa, kunhan ei siinä matkalla ei vain satuta ketään.