Sinkkumiehen maailma

Lauantaina napsahtivat paperit kouraan ja sitä ollaan sitä myöten valmiita. Kuusi vuotta siihen loppujen lopuksi meni. Olen tuntenut pientä helpotusta siitä, ettei tarvitse enää “stressata” kuin duunista. Kesä tekee tuloaan ja nyt on tullut taas viikon lepsuilun jälkeen tullut treenattua kaksi päivää putkeen. Menomatkalla salille, tutussa risteyksessä joku oli jäänyt moottoripyörällä auton alle. Kuski oli viety ilmeisesti sairaalaan, koska poliisi talutteli pyörää tien sivuun ja palomiehet siivoilivat pleksin palasia asfaltilta.

Viikonloppuna lähdetään tosiaan porukalla Evolle eräjormailemaan, jauhelihat ovat kuivumassa. Luulisi että tuohan se on halpa harrastus, senkun menee metsään. Päinvastoin, vaelluskengät, rinkka, makuupussi ja kuoriasu ovat nielleet jo yli 500€. Enkä edes ostanut 600€ Gore-Texejä. Tosin noilla kamoilla pärjääkin sitten pitempään. Saa nähdä miten urbaani pääkaupunkiseudun nuoriso selviää tuolla reissulla. Itse on tullut joskus nuoruudessa jonkun verran pyörittyä metsissä. Odotan tuota reissua ihan innolla.

Ainiin kaveripiirin amoriksi nimitetty I ilmoitti minut Suomi24:n sinkkubileisiin :) Huho onhan se nyt pakko mennä. Kesäheila tänne heti!

np: Above & Beyond - Can’t Sleep

Päivä alkoi sillä, etten herännyt laisinkaan herätyskelloon ja loppui siihen, että heräsin parvekkeelta aamukuudelta kylmissäni. Siihen väliin mahtui sitten paljon kaikkea häpeninkiä.

Olin viikonlopun taisteluleiristä ilmeisesti sen verran väsynyt, etten herännyt puhelimen herätyskelloon vasta kuin kuudennella torkulla. Onneksi työaikani on “liukuva”, vaikka periaatteessa kasilta pitäisi kai olla paikalla. Lähetti toi lopputyön sitomosta, oli valitettavan vähän sellainen hohdokas hetki, kun lopputyö konkretisoitui sidotun kirjan muodossa. Lauantaina on päättöjuhla ja paikalle eivät tule kuin vanhemmat ja Espoossa asuva serkku, koska käytännössä koko pienen pieni suku asuu Tampereella.

Töiden jälkeen singahtelin postiin, jossa olivat vihdoinkin rinkka, makuupussi ja alusta. Fiilistelen jo netistä kuvia Haltilta, jonka huipulle olisi tarkoitus vaeltaa heinäkuussa. Rinkan kanssa kikkailu loppui kuitenkin lyhyeen, kun piti jo ravata treeneihin.

Bussia takaisin treeneistä odotellessani sain tekstaria Itse Ihanuudelta, joka ehdotteli treffejä. Ajattelin että mikäs siinä, kävin heittämässä treenikamat takaisin himaan ja sieltä sitten sovittuun tapaamispaikkaan. Vasta kolmas pizzamesta kelpasi ja juteltiin sitten niitä näitä. Olihan se aika outo tilanne sinänsä tavata joku blogittaja, mutta ihan hauskaa oli. Kuuntelin avautumista miehistä ja naureskelin. Kyllä sinkkuna on edelleen hauska olla :)

Olin himassa joskus yhdentoista aikaan ja päätin heittää makuupussin samantien testiin, eli eikun parvekkeelle nukkumaan. Unen saanti ulkoilmassa linnunlaulun säestämä oli ensin hieman vaikeaa, mutta nukahdin lopulta. Heräsin aamukuudelta kohtuulliseen kylmyyteen ja aikani pyörittyäni päätin lopettaa ja painuin omaan sänkyyn nukkumaan. Ehkä olisi pitänyt panostaa se kymmenen euroa lisää paremmat lämpöarvot omaavaan pussiin. Ensi viikonloppuna lähdetään kaveriporukalla Evolle heittämään viikonlopun eräjormailut. Saa nähdä miten urbaani nuoriso selviää metsän siimeksessä ilman sähköä, vettä tai intternettiä.

Yhtä sekava kuin tämä postaus, on minun päiväni parhaimmillaan.

Haha, näinpäs taas aika pimeää unta, Suomi voitti euroviisut :)) Eikun… Suomalainen itsetunto on kyllä hauska asia. Ensin oli kansallinen nolous/häpeätila Lordin lähettämisestä Euroviisuihin. Olikohan tämä nyt ihan oikea ratkaisu lähettää peikkoluolan asukit edustamaan Suomea? Sitten kun historiallinen voitto Euroviisuista tuli, kaikki ovat hieman äimän käkenä. Ja mikäänhän ei hivele suomalaisen egoa enemmän kuin kansainvälinen julkisuus. Hyvä Suomi, hyvä Mika, nyt takaisin Pasilaan ja Porilaisten Marssi, ensi lauantaina Sakari Kuosmanen laulaa torilla Finlandian kimpassa Lordin kanssa! Conan O’Brien huumastakaan ei ole kovin kauaa. Miksei täällä osata olla realistisia omasta sijainnistaan maailmankartalla ja olla aidosti ylpeitä asioista?

Olipas taas aika kuivahko viikko töissä. Nyt näyttää vahvasti siltä että Sinkkumies valmiistuukin ensi lauantaina. Palautin jo lopputyön sidottavaksi ja kaikki on hoidettu. Koko ajatus konkretisoituu varmaan vasta päättöjuhlassa. Tämä viikonloppu menee vastaavasti rattoisasti uutta harrastusta treenaillessa, kaksi kolmen ja puolen sessioita molempina päivinä ja olen jo ensimmäisen jälkeen aika kuitti. Yläselän ja reiden lihakset huutavat leipää. Pikkaisen joutui sparrissa nöyrtymään, kun kokeneempi kaveri pisti Sinkkumiehen siltaan kolmen sekunnin väännön jälkeen. Ehkä SM-kisoihin on vielä vähän matkaa.

Tänään oli jotenkin ratkiriemukasta viedä koululle lomaketta “Ilmoitus valmistumisesta”. Enää on jäljellä lopputyön sidonta ja päättöjuhla. Oli jotenkin aika jalkaa vipattava olo tänään, kun koulu näyttää lopulta olevan ns. pulkassa. Odottelin siinä fiiliksissä bussia ja väkisinkin rupesi hymyilyttämään, kun ohi meni pariskunta tandem-pyörällä, molemmilla oli vielä tismalleen samanlaiset tuulipuvut ja kypärät. Toivottavasti en näe itseäni samanlaisessa tilanteessa kymmenen vuoden kuluttua…

Käytän useasti sanontaa, että elämäni on saavuttanut kliimaksinsa, kun minulla on vaimon kanssa mätsäävät tuulipuvut, 1.6 lasta, rivarin pätkä ja asuntolaina. On varmaan aika yleinen mielikuva, että naimisissa olevat ovat jotenkin tylsiä. En usko että pitää ihan täysin paikkaansa, voihan sitä keskenäänkin tehdä vaikka mitä hullua. Tai sitten ei, pidetään tuttavapariskuntien kesken kuivia grillibileitä koko kesä. Kylläpäs sinkkuna on välillä hyvä olla :)

Nyt taisi löytyä huippu kesäbiisi.

You can tell
When you are feeling love

When you feel alive
Do you feel alive

Benassi Bros featuring Sandy - Feel Alive (Original Extended)

Tämä viikko on mennyt aikalailla töiden ja koulun parissa. Lenkillä käynnit ja treenit ovat jääneet tekemättä. Pienen pieni rutistus enää ja viikon päästä valmistuminen on selviö. Siihen asti pidän tiukkaa kuria ja keskityn olennaiseen. Sitten kun viiden vuoden urakka on saanut lopullisen päätöksen, palkitsen itseni ruhtinaallisesti.

Asiasta kolmanteen. Luin töissä ihan mielenkiinnosta masennuksesta kertovaa kirjaa, jossa kerrottiin psykoterapiassa käyvän Iinan tarina. Iinan äiti kuoli äkilliseen sairauskohtaukseen hänen ollessaan vähän päälle vuoden vanha. Kun äiti löydettiin, veli leikki vieressä ja Iina oli nukahtanut kuolleen äitinsä päälle. Tämän jälkeen lapsuutta varjostivat kodista toiseen hyppiminen ja välinpitämätön isä. Opiskeluaikoina kuvioihin tulivat alkoholi, irtosuhteet, tahaton raskaus ja abortti. Lopulta Iina löysi aviomiehen, mutta suhdetta varjosti Iinan menneisyys. Siitä seurasivat masennus ja itsemurha-ajatukset.

Kertomus oli aika karmaisevaa luettavaa ja kyseessä on saman ikäinen henkilö kuin minä. Onneksi kyseinen henkilö sai kuitenkin apua ja elää nykyään suhteellisen normaalia elämää. Itse tulen tasapainoisesta perheestä, jossa ei juuri koskaan riidelty. Siksi tunnen välillä huonoa omaatuntoa siitä, etten välttämättä ymmärrä täysin erilaisista lähtökohdista tulevaa ihmistä, vaikka olen varmasti kohdannut useita sellaisia elämäni aikana. Mielestäni kaikki ihmisen esimerkiksi lapsuudessa kokema heijastuu aina jotenkin aikuiselämään ja parisuhteisiin. Tämä tuli selväksi seurustellessa, jolloin ajan myötä uskalletaan paljastaa aika kipeitäkin asioita.

Olen toisaalta miettinyt omaa kasvatustani ja lapsuuden kokemuksiani, vaikka olen noin sanotusti tasapainoisesta perheestä, sen vastapuolena on se, että tunteitakaan ei juuri ilmaistu. Sen takia olin välillä aika hämmentynyt, kun pääsin hyvin läheltä todistamaan perhettä, jossa riitely ja vastaavasti niiden sopiminen on hyvin yleistä. Tottakai olin nähnyt sitä aikaisemmin, mutta seurustellessa tilanne oli välillä aika hankala. Tottakai piti puolustaa tyttöystäväänsä, mutta toisaalta piti olla sovitteleva hänen vanhempiaan kohtaan.

Joku kehui elämääni vauhdikkaaksi. Voi pitää hyvinkin paikkaansa. Tähän päivään on mahtunut ties mitä, vaikka kello on vasta seitsemän illalla. Aamulla käytiin apinan kanssa 7km lenkillä, koska termometri näytti yli kahtakymmentä. Lämpö vei kuitenkin mehut aika tehokkaasti, vaikka olihan tahtikin aika kova. Olen alkanut pitää lenkillä käymisestä, joka oli aikaisemmin aikamoista takkuamista. Kunnon pikkuhiljaa kasvaessa siittä tulee jo itseasiassa ihan mukavan tuntuista. On nimittäin hieman pakko olla hyvässä kuosissa kesän 120km vaellusta varten, ettei tarvita Aslakin apua. Rinkka ja pussi pitäisi vielä hommata.

Päättötyö alkaa olla kasassa. Kaksi päivää olen tehnyt korjauksia ja keittiön pöytä alkaa täyttyä rojusta. Huomenna vielä seminaari aiheesta ja keskiviikkona kypsyyskoe. Sitten alkaa olla tuo koulu yhtä matikan kurssia myöten käytynä. Olisi kyllä suuri helpotus saada se alta pois. Oli pakko hoidella tunnollisen miehen maineen saadakseni yksi työhomma, joka siirtyi huomisen seminaarin takia. Halleluja etätyöskentely!

Nyt voidaankin sitten laittaa lopullinen piste ja sinetti K:n ja minun deittailuille. Koitin kiertäen kysellä mahdollisesta jatkosta ja sainhan sen vastauksen sieltä lopulta. Eli ei kuulemma kiinnosta. Tätähän oli aavisteltu jo pitkään, halusin vain saada varmistuksen asialle. Ei siinä mitään, eihän tuollainen lemppaaminen mikään maailman mukavin asia ole, mutta otin asian mielestäni yllättävänkin hyvin. Eivät vain kemiat natsanneet tällä kertaa, enkä hakenut itsestäni mitään vikoja miksi näin kävi. Toivoteltiin “hyvät loppuelämät” ilman sen kummempaa draamaa. Nyt sitä ollaan taas niin sinkku kuin sinkku voi vaan voi olla. Jes!

Heräsin aamulla kiltisti seitsemältä ja syöksyin lopputyön kimppuun. Sain korjattua sen lähes valmiiksi, vaikka aika tuskaa teki. Kuusi tuntia putkeen äidinkielen sääntöjen mukaista korjailua alkoi ottamaan sen verran kupoliin, että oli pakko lähteä ulos. Eikun muutakuin suunnaksi Espoon Ibiza, eli Westendin uimaranta. Tulipa hieman koohotettua, mutta hauskaa oli. Huomenna ehkä samanlainen setti, aamulla kello aikaisin soimaan ja lenkille.

Kesä se vaan tekee tuloaan ja minua piinataan. Ensin I kehuskeli kaivavansa bikinit talvitelakalta ja lähtevänsä porukoidensa mökille ottamaan arskaa pariksi päiväksi, pari tuntia myöhemmin T kyseli Westendin biitsille lauantaiksi. Tekisi itsekkin mieli nauttia näistä keleistä, mutta tiedän että kaksi päivää on väkisin pakerrettava lopputyön parissa. Toisaalta jos heräisin aamulla aikaisin vääntämään, pitäisin muutaman tunnin tauon rantsulla ja jatkaisin illalla. Joo, näin se on tehtävä.

Siivotessani puhelinta tuli vastaan viimeisin K:n viesti lähes kuukauden takaa, eli feidaushan tässä on selkeästi menossa. Se lempein ja helpoin tapa jättää treffailtava muutaman tapaamisen jälkeen. Ei minulla jäänyt mitään hampaankoloon, oli hauskaa käydä treffeillä vaikkei siittä mitään sen kummempaa kehkeytynytkään. Ehkä törmätään vielä tulevaisuudessa pienien piirien vuoksi.

Täytyy pitää siis tästä lähin silmät auki. Pitäisiköhän sitä kokeilla tosiaankin jo jotain uutta lähestymistapaa? On sinkkusulkkista, speed datingiä, nettideittailua ja niin edelleen. Missä menee se raja, jolloin sinkusta tulee valikoivan ja viisaan kumppaninetsijän sijasta säälittävä vonkaaja? En näe empiirisessä deittailussa mitään pahaa, kunhan ei siinä matkalla ei vain satuta ketään.

Onpas blogittamistahti hieman hiipunut. Se on vain prioriteeteissa hieman alhaalla varsinkin nyt kun on muutenkin aika paljon tekemistä. Eilen ravattiin välit duuni, koulu, duuni, treenit ja himaan. Ensi viikonloppu pitäisi viettää visusti neljän seinän sisällä lopputyötä viilaten. Noh se siitä kiireen valittelusta.

Treffit vappuna ihanuuden kanssa jäivät kokematta, koska olin suoraan sanoen aikamoisessa koistisessa koko päivän. Noh meseiltiin siinä kaikkea taivaan ja maan väliltä, vaikka olin vissiin vähän äreällä päällä. Sovittiin treffit hamaan tulevaisuuteen. Tuleepahan sekin nyt sitten koettua, blogitreffit. Noh en tiedä miten tuo eroaa jostain netin deittipalveluista, kumpikin vain tietää jo toisesta ehkä pelottavankin paljon enemmän. Taino, kyseessähän eivät ole treffit sanan varsinaisessa merkityksessä.

Joku on näköjään keksinyt Sinkkusulkkiksen. Eli laitetaan sinkut pelaamaan sulkapalloa keskenään. En vain oikein tiedä miten esimerkiksi keskustelu luonnistuu verkon yli, itse hivenen kilpailuhenkisenä keskittyisin varmaan siihen tärkeimpään, eli voittoon :) Ihan hauska idea sinänsä, taitaa vain kaikissa tällaisissa sinkkujotain jutuissa olla ideana yksinkertaisesti se, että pistetään sinkut tutustumaan toisiinsa ja katsotaan kehkeytyy siitä mitään. Kun miettii, niin toisaalta voisi olla hyvä poistua välillä omista piireistä, koska potentiaalisia vaihtoehtoja ei ole esimerkiksi kavereiden tai harrastusten kautta kovin montaa löytynyt.