Tulipa Simon LeBonin blogissa vastaan seuraava kirjoitus. Voin yhtyä täysin aika moneen kohtaan, vaikka toisaalta hieman nuorempana meininki ei ole onneksi aivan vielä tuollaista. Suurin osa kavereista on joko sinkkuja tai seurustelee. Kukaan läheisistä ystävistä tai kavereista ei ole vielä naimisissa, joskin kahdella on jo muksuja tupannut viimeisen puolen vuoden sisään. Erityisesti yhdyn tuohon kohtaan, jossa puhutaan ilojen ja murheiden jakamisesta. Muistan seurustellessa, kuinka jonkun hyvän tai hauskan tapahtuman sattuessa oli kiva jakaa se toisen kanssa. Kyseessä oli yleensä aika mitätön, mutta kuitenkin itselle tärkeä juttu. Joskus oman hyvän fiiliksen sai tartutettua myös toiseen. Sama myös pahassa, jolloin toiselta sai neuvoa ja lohtua. Samaa voi tottakai tehdä ystävien ja kavereiden kanssa, mutta seurustellessa kynnys siihen yhteydenottoon on niin paljon pienempi ja toisen tuntee kuitenkin vielä ystäviä ja kavereita hitusen paremmin.

Jotenkin tässä K:n kanssa kikkaillessa ja kevään tultua on tullut taas hieman hinkua päästä hieman eroon tästä sinkkuelämästä vuoden koheltamisen jälkeen. Eilen illalla kävin osittain läpällä vanhoilla tutuilla nettideitti-mestoilla ja huomasin hauskan ilmiön. Löysin heti ainakin kolme tuttua kasvoa, jotka ovat olleet siellä tyrkyllä ainakin viime vuoden kesästä asti :) Onhan se tietty kiva, että on haku päällä, mutta jotenkin noin pitkä aika herättää kieltämättä jo vähän epäilyksiä. Nykyään tulee harrastusten ja töiden parissa tavattua mahdollisia treffikumppaneita, mutta ei kyllä yhtään niin kiinnostavaa tapausta, että tohtisi edes kysyä. Täytyy pitää silmät auki.

Pääsiäiseksi en jaksanut edes lähteä kotopuoleen, koska tiedän että olisin kypsynyt siellä parissa päivässä. Eksäkin kyseli olisinko tulossa, koska sattuu asumaan nykyisin samassa kaupungissa. Taidan viettää lomapäivät urheillen ja päättötyön parissa. Päätin juuri, että aloitan jiujitsun ensi viikosta alkaen. Saa nähdä mitä siitä tulee, en ole mitään itsepuolustuslajeja aikaisemmin harrastanut.