Sinkkumiehen maailma

Näinhän siinä taas sitten kävi. “Mennään kattoon niitä rinkkoja sitten espalle pussarille ja ajoissa himaan”. Lopulta ryömin kotiin kello viisi aamulla. Tuli taas juteltua uusien naispuolisten ihmisten kanssa. Hauskaa huomata kuinka nykyään pystyy niin paljon paremmin heittämään juttua tuntemattomien ihmisten kanssa. Käytiin viisykösen lähellä olevassa Superissa, joka vaikutti aika kotoisalta mestalta. Sain jopa halit kun lähdettiin pois :) Päädyttiin E:n kanssa joihinkin UG-yliopistopippaloihin joissa toimi salakapakka. Siellä oli aika mielenkiintoinen ambiencé. Itse aaton ajattelin viettää rauhallisesti neljän seinän sisällä.

Tartuin Itse Ihanuuden heittoon järjestää blogistanian sinkkutreffit. Tänään oli aamulla mesesessiot ja huomiseksi olisi tarkoitus sopia treffit. Blogistania tuntuu olevan pullollaan sinkkuja, joten ei olisi varmaan tyhmä idea järjestää joku isompi miitinki. Onhan noita ehdotuksia näkynyt siellä sun täällä, tarvittaisiin vain joku primus motor.

Olen ottanut tiukan kurin käyttöön muutamien viime päivän aikana. Valmistumiseen on aikaa muutama viikko ja lopputyön palauttaminen on ollut viilattavana joka ilta viimeisen viikon aikana. Jäljellä on vielä palautekierros ja korjauksien tekemistä. Olen onneksi saanut muutaman juuri lukion käyneen kaverin kaljapalkalla oikolukijoiksi. Itselläni edellisistä äidinkielen kursseista on jo parisen vuotta, joten kaikki äidinkielemme säännöt eivät ole ihan selkäytimessä. Kaiken kuitenkin pitäisi tuossa lopputyössä olla vimpan päälle. Olen jo lupautunut uhraamaan koko vappuviikonlopun asialle, mikäli asia niin vaatii.

Kuljen tällä hetkellä samalla lailla laput silmillä kuin K ja alan ymmärtää miksi treffailu tässä tilanteessa ei kiinnosta. Työn, harrastusten ja koulun sovittaminen yhteen on jo ihan riittävän haastavaa. Olen kuitenkin huomannut, että pienen paineen alla sitä saa kumman paljon paremmin aikaiseksi.

Tältä viikolta on jäänyt mieleen työ-K:n kommentti “pitäisi vissiin kohta hommata lapsia, ettei vaikuta looserilta vappupiknikillä, jossa monella kaverilla on mukana jo muksuja”. Se on minua vuotta nuorempi , joten tuollainen heitto sai taas ajattelemaan yhteiskunnan luomia paineita sinkkuja kohtaan. Jos alle kolmikymppisenä ei ole kumppania tai lapsia, sinulla täytyy olla jotenkin epäonnistunut elämä. Varmaan jokainen on kokenut sukulaisten kyselyt tyttö- tai poikaystävistä. En tiedä naisten biologisesta kellosta mitään, onko kyseessä loppujen lopuksi fyysinen vai psyykkinen “oireyhtymä”.

Itse en koe lapsien hankkimista nykyisessä elämäntilanteessa mitenkään ajankohtaisena, tärkeämpää olisi ehkä kuitenkin löytää se kumppani ensin. Tuntuu että minulla ei ole haluja puoleen tai toiseen lasten hankkimisen suhteen.

Eh, nyt on mahdollisuus pistää meikäläinen koville.

HAASTE: Kysy minulta kuusi kysymystä. Ei seitsemän tai viisi, vaan kuusi. Sillä ei ole väliä, kuinka turhia tai omituisia kysymykset ovat - kysy ne joka tapauksessa. Liitä tämä sen jälkeen omaan päiväkirjaasi ja katso, mitä sinulta kysytään.

Kylläpäs reality-TV menee hienoksi. Mieti Sitä! Yhdeksän parikymppistä sinkkua pistetään viideksi päiväksi dokaamaan Ylläkselle. Hienoa viihdettä ensimmäisen viiden minuutin perusteella, yksi oksentaa sängystä lattialle, toinen nainen tulee huoneeseen tuhannen tuubassa ja kyselee “senni vittu onks sul huulirasvaa lainata, röööööyyh, missä se vitun huulirasva ooooon!”. Nauroin ja rupesin miettimään, että onko itse yhtä rasittava kunnon humalassa. Noh ilmeisesti tuolla ovat kuitenkin ammattilaiset asialla.

Tämä päivä oli muuten malliesimerkki työn, koulun ja harrastusten sovittamisesta aikataulullisesti. Töistä singahdin kotiin, sieltä nopeasti kamat mukaan ja koululle hakemaan korjauskierroksella olevaa päättötyötä. Sieltä sitten juosten dösään ja jujitsu-treeneihin. Ja kas kummaa, kello onkin jo melkein kymmenen kun pääsen takaisin himaan. Nyt on “hieman” väsynyt olo.

Njahans, kaikki postailevat kuvia kauniista naisista ja komeista miehistä, joten kai se on pakko paljastaa omat mieltymykset.

Kirsten Dunst

ihQ söpö naapurintyttö, kova flirttailemaan.

Natalie Portman

Hyvin älykäs, eikä niin kovin rumakaan.

Catherine Zeta-Jones

Klassisen kaunis nainen.

Ilmeisesti jollakin muullakaan ei ollut tänään ehkä se parhain päivä. Aamulla M kiikutti erään työn, jossa oli tapahtunut kämmi. En tiedä tarkkaa hintaa, mutta tilauksen arvo oli vähintään useita tuhansia euroja. En nyt oikein tiedä oliko kyseessä varsinaisesti minun mokani, koska tein sen kaiken sääntöjen ja ohjeiden mukaan, mutta silti tietokoneiden ah niin ihmeellisessä maailmassa sattui pieni fiba. Toisaalta se olisi ollut hoksattavissa, jos olisi ymmärtänyt tarkistaa tiettyjä asioita. Otan tuollaiset mokat aina itseeni. Varsinkin tässä tapauksessa, jossa yritin tehdä sen alunperinkin mahdollisimman tarkkaan, koska siitä työstä näki jo silloin, että virheen mahdollisuus on olemassa. Viiltelin teatraalisesti jo ranteita auki, jolloin M opasti ettei kannata viiltää ranteen poikki, vaan sen myötäisesti. Kannustavia työtovereita minulla :)

Tarvittiin LakuMix-pussi, Candace Bushnellin hömppäkirja ja päiväunet, jotta selvisin itsesyytöksistäni. K ei ole vieläkään vastannut viestiin, vaikka tiedän kyllä että sen syynä on “kiire” ja omistautuminen päättötyön tekemiseen. Olen ollut itsekkin aika puhki viimeiset pari päivää. Ehkä tämä tästä, rauhallinen viikonloppu tulossa.

Keskiviikosta tulee näköjään seuraavaksi kolmeksi kuukaudeksi aika urheilullinen. Kävin nimittäin tänään ensimmäistä kertaa brazilian jujitsussa ja ihan hauskaa oli. Hieman oli jäykän oloista vedellä ukameja, koska tyyliin viimeksi ala-asteella vedellyt jotain kuperkeikkoja. Aion ainakin vetää tuon kolmen kuukauden perustekniikkakurssin läpi.

K:n suhteen on ollut aika hiljaista ollut sitten viime kerran. Laitoin tänään vähän viestiä kysyäkseni kuulumisia. Samaan syssyyn eksäkin kyseli, koska olen tulossa tapaamaan. Suoraan sanoen ei hirveästi kiinnostaisi, varsinkaan nähdä sen uutta “ex-piripää nykyinen alkoholisti” poikaystävää.

Alkaa yhä omituisemmaksi menemään tämä bilettäminen. Tällä kertaa heräsin hirveässä kapulassa, hotellihuoneesta ja vielä Turusta… Ja morkkis on päällä tottakai. Ihan hyvä lopputulos, kun edellistä postausta kirjoittaessa oltiin vielä kovasti menossa stadin keskustaan. Homma meni niin, että illalla tuli kutsu Turkuun bilettämään, hotellihuoneessa oli vielä tilaa kahdelle. Minuutin harkinnan jälkeen päätettiin, että mikäs siinä, anti mennä. Kahdella kavereilla syy lähteä Turkuun asti oli tietenkin nainen ja molemmat feidasivat jossain vaiheessa iltaa pois. “Me mennään nyt takasi hotellihuoneeseen, mitäs te meinaatte tehdä?”. Eihän siinä ollut vaihtoehtona kuin vaihtaa baaria ja jatkaa aamuun asti.

Tuli katsastettua tosin hieman Turun yöelämää ensimmäistä kertaa ja kirjaimellisesti usvaista oli. Johtuiko merestä vai mistä, mutta kaduilla leijaili sellainen mystinen sumu koko alkuillan. Tuli katsastettua Rento, Pikku-Torren bileet ja Giggling Marlin. Joukossa oli hyvin erityyppisistä paikoista pitäviä ihmisiä, siksi suuri hajonta. Itse pidin henkilökohtaisesti konemusiikin ystävänä Pikku-Torren meiningistä. Pieni paikka, ei kovin paljoa ihmisiä mutta tunnelma oli aika välitön. Koitin tanssia itseni tärviölle, vaikka porukkaan mukaan jäänyt J hajoili kyseisessä paikassa. Giggling Marlin oli kopioinut Sedun Onnelaa suomirock-osaston pöydällä tanssimista ja kattoon pultattuja tankoja myöten. Tällaisia paikkoja on Suomi pullollaan. Tanssilattialla tuli taas veivattua jonkun kanssa selät vastakkain. Tiedän että viimeistään siinä vaiheessa J olisi hajoillut täysin, jos seurueen viimeinenkin olisi hyljännyt. Ihme tihrustelua taas oli suuntaan jos toiseenkin, muttei saanut mitään aikaiseksi. J oli muutenkin hirmu vaisulla päällä, mutta en vain jotenkin jaksanut antaa sen pilata omaa iltaani. Lopulta päästiin takaisin hotellille ja ilmeisesti nuoripari oli jo hommansa saanut hoidettua.

Aamulla herättiin aikaisin ja käytiin porukalla syömässä. Paikallinen turistiopas R vaikutti mukavalta ja pyörittiin sitten hetki Turussa ennen junan lähtöä. Ihan sinänsä onnistunut reissu pienine kommervenkkeineen. Nyt olo on aika kapulainen, vaatteet haisevat tupakalle ja väsyttää. Onneksi huomenna on vielä vapaapäivä.

Haaremia mä metsästän
Aion saada suuren
Enkä pelkää yhtään
Kaunis päivä
Katsokaa noita kukkia.

Kevät ja sitä kautta kesä tulee ilmeisesti sittenkin. Joudun odottelemaan tänään J:tä ulkona ja olin aika fiiliksissä jo pelkästä auringonpaisteesta. Muiden esimerkkiä seuraillen ajateltiin lähteä tänään kaveriporukalla radalle. Toivottavasti tänään on edes normilauantain verran porukkaa liikenteessä. Nyt on ainakin kaksi päivää potea. Sen vain tietää jo etukäteen mitä tänäänkin tapahtuu. S:llä on hirveä metsästysvietti päällä ja jään lopulta juttelemaan S:n pokaaman naisen kaverille, koska meillä on sama kaverin hylkäämä kohtalo. Ei se mitään, joskus on käyty ihan mielenkiintoisiakin keskusteluita. Nyt lähden nuijimaan vauvahylkeitä Grönlantiin.

np: Above & Beyond - Air For Life (Airwave Mix)

Tulipa Simon LeBonin blogissa vastaan seuraava kirjoitus. Voin yhtyä täysin aika moneen kohtaan, vaikka toisaalta hieman nuorempana meininki ei ole onneksi aivan vielä tuollaista. Suurin osa kavereista on joko sinkkuja tai seurustelee. Kukaan läheisistä ystävistä tai kavereista ei ole vielä naimisissa, joskin kahdella on jo muksuja tupannut viimeisen puolen vuoden sisään. Erityisesti yhdyn tuohon kohtaan, jossa puhutaan ilojen ja murheiden jakamisesta. Muistan seurustellessa, kuinka jonkun hyvän tai hauskan tapahtuman sattuessa oli kiva jakaa se toisen kanssa. Kyseessä oli yleensä aika mitätön, mutta kuitenkin itselle tärkeä juttu. Joskus oman hyvän fiiliksen sai tartutettua myös toiseen. Sama myös pahassa, jolloin toiselta sai neuvoa ja lohtua. Samaa voi tottakai tehdä ystävien ja kavereiden kanssa, mutta seurustellessa kynnys siihen yhteydenottoon on niin paljon pienempi ja toisen tuntee kuitenkin vielä ystäviä ja kavereita hitusen paremmin.

Jotenkin tässä K:n kanssa kikkaillessa ja kevään tultua on tullut taas hieman hinkua päästä hieman eroon tästä sinkkuelämästä vuoden koheltamisen jälkeen. Eilen illalla kävin osittain läpällä vanhoilla tutuilla nettideitti-mestoilla ja huomasin hauskan ilmiön. Löysin heti ainakin kolme tuttua kasvoa, jotka ovat olleet siellä tyrkyllä ainakin viime vuoden kesästä asti :) Onhan se tietty kiva, että on haku päällä, mutta jotenkin noin pitkä aika herättää kieltämättä jo vähän epäilyksiä. Nykyään tulee harrastusten ja töiden parissa tavattua mahdollisia treffikumppaneita, mutta ei kyllä yhtään niin kiinnostavaa tapausta, että tohtisi edes kysyä. Täytyy pitää silmät auki.

Pääsiäiseksi en jaksanut edes lähteä kotopuoleen, koska tiedän että olisin kypsynyt siellä parissa päivässä. Eksäkin kyseli olisinko tulossa, koska sattuu asumaan nykyisin samassa kaupungissa. Taidan viettää lomapäivät urheillen ja päättötyön parissa. Päätin juuri, että aloitan jiujitsun ensi viikosta alkaen. Saa nähdä mitä siitä tulee, en ole mitään itsepuolustuslajeja aikaisemmin harrastanut.