Onpas olo aika raukea. Käytiin heittämässä tänään se 17km lenkki Nuuksiossa. Käveltiin viitisen tuntia, olo on nyt hieman väsynyt. Ei siellä kummempia maisemia ollut, enemmäkseen tuli vain höpöteltyä kaverin kanssa Haltin reissusta ja elämästä. Kävin ostamassa pulkan huomisia treffejä varten ja samantien kun pääsin kotiin, veljekset kuin ilvekset sanoivat olevansa nurkilla ajelemassa ja olisivat tulossa kyläilemään. Enpä siinä sitten tohtinut vastustaa ehdotusta.
Vieraiden lähdettyä soittelin K:lle sopiakseni huomisen aikatauluista, koska tajusin että lätkäfinaali on keskellä päivää. Toivottavasti se ei ymmärtänyt heittoani väärin, koska en nimenomaan ollut perumassa treffejä, vaan hakemassa sopivaa ajankohtaa. “Olisko parempi siirtää johonkin toiseen kertaan”. Aistin jotenkin sen kiinnostuksen puutteen koko puhelun aikana ja yhdyin ajatukseen treffien perumisesta. Muutenkin K oli aika oudolla päällä, sanat takeltelivat välillä, aivankuin se olisi ollut pieni lapsi joka yrittää epätoivoisesti valehdella. En taas oikein tiedä miten hitossa tuohon puheluun pitäisi reagoida. Tulee mieleen kaverin kommentti aiheesta. Olen kuitenkin käsittänyt, että toinen osapuoli voi huoletta kertoa, mikäli ei vain kiinnosta. En todellakaan ala kyselemään, että kiinnostaako vai ei ja miten nämä ristiriitaiset signaalit pitäisi ymmärtää.
Ihme venkoilija toi sun K:si :-/ Jos ei kiinnosta,niin miksi ihmeessä sitä ei voi sanoa suoraan? Tai sitten se on vielä vähän kahden vaiheilla,tai erittäin ujo tapaus…Huooh, naiset ;)
Comment by Salassa — 27.2.2006 @ 10:52